Kirjallisuudentutkimus:yksinpuhelu

    Tieteen termipankista

    yksinpuhelu | soliloquium

    yksinpuhelu
    soliloquium (luo nimityssivu) (vanhentunut)
    Selite

    Näytelmässä pitkähkö puhe-esitys, jossa henkilö yksin näyttämöllä ollessaan ilmaisee ajatuksiaan ja tunteitaan, konvention mukaan ikään kuin ei olisi tietoinen yleisön läsnäolosta. Näin yleisölle voidaan välittää mahdollisimman suoraa tietoa henkilön intiimeistä tuntemuksista, motiiveista, pyrkimyksistä jne.

    Antiikin näytelmissä tätä esitystapaa käytettiin harvoin, koska kuoro tai kuoroa edustava henkilö ajoi paljolti saman asian. Erityisen paljon soliloquiumia hyödynnettiin englantilaisissa Elisabetin ajan näytelmissä, esim. Shakespearen tragedioissa Hamlet, Macbeth ja Othello. Modernissa draamassa yksinpuhelua ovat näytelmissään käyttäneet usein Eugene O'Neill, Thornton Wilder, Tennessee Williams, Edward Albee ja Samuel Beckett.
    Lisätiedot Latinan soliloquium=yksinpuhelu

    Erikieliset vastineet

    soliloquyenglanti (English)
    soliloqueranska (français)

    Lähikäsitteet

    Käytetyt lähteet

    HosiaisluomaY2003

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 2.11.2024: Kirjallisuudentutkimus:yksinpuhelu. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:yksinpuhelu.)