Kirjallisuudentutkimus:monologi

    Tieteen termipankista

    monologi

    monologi
    Määritelmä laajahko yksinpuhelu draamassa tai epiikassa
    Selite

    Monologi on yleinen kerronnan muoto epiikassa ja etenkin vanhemmassa draamassa. Teatterimonologissa henkilö voi näyttämöllä ollessaan paljastaa puheellaan - jota näytelmän muiden henkilöiden ei oleteta kuulevan - tunteitaan, ajatuksiaan ja motiivejaan. Monologi on pääasiassa vakavan draaman ilmaisukeino, ja se saattaa olla koko näytelmän kulminaatiopiste. Keskeislyyriset ja draamalliset runot, apostrofit, valituslaulut ja rukoukset ovat usein yksinpuheluun verrattavia.

    Teos kokonaisuudessaan saattaa muodostua monologista tai monologi voi olla laajemman teoksen osa. Monologin muotoja ovat:

    1) monodraama,
    2) näytelmän henkilön yksinpuhelu,
    3) näyttelijän suoraan yleisölle suuntaamat repliikit tai kuiskaukset,
    4) draamallinen monologi
    5) sisäinen monologi
    Klassisessa draamassa yksinpuhelut ovat harvinaisia, sen sijaan renessanssin ajan näytelmille luonteenomaisia. Shakespearen moniin draamoihin, kuten Hamletiin ja Macbethiin sisältyy runsaasti yksinpuhelukohtauksia. Myös romantikot ja symbolistit ovat suosineet monologia. Esimerkiksi Stéphane Mallarmé kirjoitti Hamletin yksinpuhelujen innoittamana eräänlaisia "minän draamoja" (drame avec Soi); Albert Camus'n pienoisromaani La Chute (1956, Putoaminen) on sekin monologimuotoinen.
    Lisätiedot Kreikan monologos=yksinpuhe

    Erikieliset vastineet

    monologueenglanti (English)
    monólogoespanja (español)
    monologoitalia (italiano)
    monologueranska (français)
    monologruotsi (svenska)
    Monologsaksa (Deutsch)
    monologvenäjä (русский)
    monoloogviro (eesti)

    Lähikäsitteet

    Käytetyt lähteet

    HosiaisluomaY2003, OjalaA

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 2.11.2024: Kirjallisuudentutkimus:monologi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:monologi.)