Kirjallisuudentutkimus:yksinpuhelu
yksinpuhelu | soliloquium
| yksinpuhelu | |||
| soliloquium (luo nimityssivu) | (vanhentunut) |
Selite
Näytelmässä pitkähkö puhe-esitys, jossa henkilö yksin näyttämöllä ollessaan ilmaisee ajatuksiaan ja tunteitaan, konvention mukaan ikään kuin ei olisi tietoinen yleisön läsnäolosta. Näin yleisölle voidaan välittää mahdollisimman suoraa tietoa henkilön intiimeistä tuntemuksista, motiiveista, pyrkimyksistä jne.
Antiikin näytelmissä tätä esitystapaa käytettiin harvoin, koska kuoro tai kuoroa edustava henkilö ajoi paljolti saman asian. Erityisen paljon soliloquiumia hyödynnettiin englantilaisissa Elisabetin ajan näytelmissä, esim. Shakespearen tragedioissa Hamlet, Macbeth ja Othello. Modernissa draamassa yksinpuhelua ovat näytelmissään käyttäneet usein Eugene O'Neill, Thornton Wilder, Tennessee Williams, Edward Albee ja Samuel Beckett.Lisätiedot
Latinan soliloquium=yksinpuhelu
Erikieliset vastineet
| soliloquy | englanti (English) | |
| soliloque | ranska (français) |
Lähikäsitteet
- monologi (vieruskäsite)
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Kirjallisuudentutkimus:yksinpuhelu. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:yksinpuhelu.)