Kirjallisuudentutkimus:uusromantiikka

    Tieteen termipankista

    uusromantiikka

    uusromantiikka
    Selite

    Suomen kirjallisuudessa naturalismia vastustanut suuntaus (n. 1890-1910), jolla oli yhteyksiä dekadenssiin, nietzscheläisyyteen sekä kansallisromanttiseen (karelianistiseen) kuva- ja säveltaiteeseen. Moniselitteisen ja häilyvän uusromantiikka-käsitteen käyttökelpoisuutta on epäilty; sitä on pidetty jopa ”apukäsitteenä paremman puutteessa”. Aikakautta on Suomen kirjallisuudessa kutsuttu myös symbolismin kaudeksi.

    Uusromanttisen suuntauksen huomattavimmat edustajat ovat Eino Leino, Larin-Kyösti, Volter Kilpi, L. Onerva, Maila Talvio ja Johannes Linnankoski. Uusromantiikka-termiä on käytetty myös muilla kielialueilla viittaamassa 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun kirjallisuuteen.

    Erikieliset vastineet

    nyromantik (luo nimityssivu)ruotsi (svenska)
    Neuromantik (luo nimityssivu)saksa (Deutsch)
    uusromantism (luo nimityssivu)viro (eesti)

    Lähikäsitteet

    Käytetyt lähteet

    HosiaisluomaY2003

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 21.11.2024: Kirjallisuudentutkimus:uusromantiikka. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:uusromantiikka.)