Kirjallisuudentutkimus:symbolismi

    Tieteen termipankista

    symbolismi

    symbolismi
    Määritelmä erityisesti Ranskan runoudessa 1800-luvun loppupuolella vallinnut tyylisuuntaus; myös symbolien ja symboliikan käyttö
    Selite

    Johtavia symbolistirunoilijoita olivat Paul Verlaine (1844-96), Arthur Rimbaud (1854-91) ja Stéphane Mallarmé (1842-98), jotka pyrkivät vapauttamaan runouden realistisesta todellisuudenkuvauksesta. He pitivät Charles Baudelairea esikuvanaan ja edelläkävijänään. Baudelairen mielestä taiteen tulee tunkeutua näkyvän satunnaisuuksien taakse puhtaitten ideoiden maailmaan. Myös William Blake, Edgar Allan Poe ja Walt Whitman pohjustivat symbolistista suuntausta.

    Symbolisteille oli keskeistä runokielen melodisuus ja sanojen maaginen suggestiivisuus; Rimbaudlta on peräisin käsite sanojen alkemia (l'alchemie du verbe), joka muistuttaa Baudelairen ilmaisua manaava noituus (une sorcellerie évocatoire). Mallarmé rinnasti runon mysteeriin, kun taas Rimbaud vertasi runoilijaa maagiin tai samaaniin, joka pystyy näkemään todellisen maailman tuolle puolen. Suuntaukselle tunnusomainen on Rimbaud'n 16-vuotiaana kirjoittama runo "Le Bateau ivre" (1871, "Humaltunut venhe"/ "Juopunut pursi"), jonka teho perustuu outoihin rytmeihin, loistaviin väreihin sekä rajuuden ja tyyneyden vaihteluun.

    Symbolisteissa herättivät vastakaikua Richard Wagnerin ajatukset musiikin ja runouden likeisyydestä, erityisesti se, että "puhtaimmillaan runoteos on täyttä musiikkia". Ohjelmarunossaan "Art poétique" (1874/1882) Paul Verlainen johtotähtenä on "musiikki ennen muuta". Vastakohtana naturalismin rationalismille symbolistisen runouden oli määrä herättää tunteita ja mielikuvia. Romantikkojen ikiaikaiseen tapaan symbolistit korostivat tunneherkkyyden ja mielikuvituksen merkitystä, kun taas sentimentaalisuutta ja retorisuutta he pyrkivät visusti välttämään. Symboleilta edellytettiin yksilöllisyyttä ja monikerroksisuutta. Draamaan symbolismin toi belgialainen Maurice Maeterlinck (1862-1949) mm. satunäytelmällään L'Oiseau bleu (1909, Sininen lintu). Romaanitaiteessa symbolistiset pyrkimykset kuvastuvat etenkin ranskalaisten Joris-Karl Huysmansin (1848-1907) ja Edouard Dujardinin (1861-1949) teoksissa. Suuntauksen vaikutuspiiriin on lisäksi luettu esim. italialainen Gabriele D'Annunzi, itävaltalainen Rainer Maria Rilke, saksalainen Stefan George, ruotsalainen August Strindberg, norjalainen Henrik Ibsen, englantilainen Oscar Wilde ja venäläinen Valeri Brjusov.

    1900-luvun kirjallisuudessa symbolismin perillisiä olivat imagistit, T. S. Eliot, W. B. Yeats, Paul Valéry, Paul Claudel ja Andrei Belyi. Suomessa tyylisuunnan vaikutus oli voimakkain 1900-luvun taitteessa; symbolismista saivat vaikutteita mm. Eino Leino, Otto Manninen, Volter Kilpi, Arvid Järnefelt, Larin-Kyösti, Aino Kallas ja Edith Södergran.

    Erikieliset vastineet

    symbolisme (luo nimityssivu)ranska (français)
    Symbolismus (luo nimityssivu)saksa (Deutsch)
    simvolizm (luo nimityssivu)venäjä (русский)
    sümbolism (luo nimityssivu)viro (eesti)

    Lähikäsitteet

    Käytetyt lähteet

    HosiaisluomaY2003

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 14.4.2024: Kirjallisuudentutkimus:symbolismi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:symbolismi.)