Kirjallisuudentutkimus:uusromantiikka
uusromantiikka
| uusromantiikka |
Selite
Suomen kirjallisuudessa naturalismia vastustanut suuntaus (n. 1890-1910), jolla oli yhteyksiä dekadenssiin, nietzscheläisyyteen sekä kansallisromanttiseen (karelianistiseen) kuva- ja säveltaiteeseen. Moniselitteisen ja häilyvän uusromantiikka-käsitteen käyttökelpoisuutta on epäilty; sitä on pidetty jopa apukäsitteenä paremman puutteessa. Aikakautta on Suomen kirjallisuudessa kutsuttu myös symbolismin kaudeksi.
Uusromanttisen suuntauksen huomattavimmat edustajat ovat Eino Leino, Larin-Kyösti, Volter Kilpi, L. Onerva, Maila Talvio ja Johannes Linnankoski. Uusromantiikka-termiä on käytetty myös muilla kielialueilla viittaamassa 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun kirjallisuuteen.Erikieliset vastineet
| nyromantik (luo nimityssivu) | ruotsi (svenska) | |
| Neuromantik (luo nimityssivu) | saksa (Deutsch) | |
| uusromantism (luo nimityssivu) | viro (eesti) |
Lähikäsitteet
- romantiikka (yläkäsite)
- symbolismi (vieruskäsite)
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Kirjallisuudentutkimus:uusromantiikka. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:uusromantiikka.)