uusromantiikka


uusromantiikka

Selite

Suomen kirjallisuudessa naturalismia vastustanut suuntaus (n. 1890-1910), jolla oli yhteyksiä dekadenssiin, nietzscheläisyyteen sekä kansallisromanttiseen (karelianistiseen) kuva- ja säveltaiteeseen. Moniselitteisen ja häilyvän uusromantiikka-käsitteen käyttökelpoisuutta on epäilty; sitä on pidetty jopa apukäsitteenä paremman puutteessa. Aikakautta on Suomen kirjallisuudessa kutsuttu myös symbolismin kaudeksi.

Uusromanttisen suuntauksen huomattavimmat edustajat ovat Eino Leino, Larin-Kyösti, Volter Kilpi, L. Onerva, Maila Talvio ja Johannes Linnankoski. Uusromantiikka-termiä on käytetty myös muilla kielialueilla viittaamassa 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun kirjallisuuteen.

Erikieliset vastineet

nyromantik (luo nimityssivu)	ruotsi (svenska)
Neuromantik (luo nimityssivu)	saksa (Deutsch)
uusromantism (luo nimityssivu)	viro (eesti)

Lähikäsitteet

romantiikka (yläkäsite)
symbolismi (vieruskäsite)

Käytetyt lähteet

HosiaisluomaY2003

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 2.11.2024: Kirjallisuudentutkimus:uusromantiikka. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:uusromantiikka.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →