Kirjallisuudentutkimus:tapakomedia
tapakomedia
| tapakomedia |
Määritelmä
tapakulttuurin kustannuksella nokkelasti pilaileva, sofistikoituneelle yleisölle tarkoitettu komediamuoto, jossa on keskeistä ihmisten koominen käyttäytyminen erilaisissa yllättävissä sosiaalisissa tilanteissa
Selite
Tapakomedioiden miljöö on yleensä ylä- tai keskiluokkainen. Useimmiten näytelmät keskittyvät pinnallisesti ymmärretyn kunnian ja maineen kysymyksiin. Lajin lähtökohtia on erotettu kreikkalaisen Menandroksen sekä roomalaisten Plautuksen ja Terentiuksen komedioissa. Tapakomedia oli erityisen suosittu Englannissa restauraation aikana, jolloin sen keskeinen edustaja oli William Congreve (1670-1729). Myös Shakespearen monet komediat, kuten Love's Labour's Lost (1594-95, Turhaa lemmen touhua) ja Much Ado about Nothing (1598-1600, Paljon melua tyhjästä) edustavat tapakomediaa. Täydellisimmilleen lajin kehitti Molière, joka esim. komediassaan Les précieuses ridicules (1659, Sievistelevät hupsut) satirisoi aikansa tapakulttuuria, etenkin ihmisten teeskentelevää käytöstä. Klassikkoja ovat myös Richard Sheridanin The School for Scandal (1777, Juorukoulu), Oscar Wilden The Importance of Being Earnest (1895, Sulhaseni Ernest) sekä monet G. B. Shawn, Sir Noël Cowardin ja Somerset W. Maughamin seurapiirinäytelmät.
Erikieliset vastineet
| comedy of manners | englanti (English) | |
| comédie de moeurs | ranska (français) | |
| sedekomedi | ruotsi (svenska) | |
| Sittenkomödie | saksa (Deutsch) |
Lähikäsitteet
- komedia (yläkäsite)
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Kirjallisuudentutkimus:tapakomedia. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:tapakomedia.)