Kirjallisuudentutkimus:tapakomedia

    Tieteen termipankista

    tapakomedia

    tapakomedia
    Määritelmä tapakulttuurin kustannuksella nokkelasti pilaileva, sofistikoituneelle yleisölle tarkoitettu komediamuoto, jossa on keskeistä ihmisten koominen käyttäytyminen erilaisissa yllättävissä sosiaalisissa tilanteissa
    Selite Tapakomedioiden miljöö on yleensä ylä- tai keskiluokkainen. Useimmiten näytelmät keskittyvät pinnallisesti ymmärretyn kunnian ja maineen kysymyksiin. Lajin lähtökohtia on erotettu kreikkalaisen Menandroksen sekä roomalaisten Plautuksen ja Terentiuksen komedioissa. Tapakomedia oli erityisen suosittu Englannissa restauraation aikana, jolloin sen keskeinen edustaja oli William Congreve (1670-1729). Myös Shakespearen monet komediat, kuten Love's Labour's Lost (1594-95, Turhaa lemmen touhua) ja Much Ado about Nothing (1598-1600, Paljon melua tyhjästä) edustavat tapakomediaa. Täydellisimmilleen lajin kehitti Molière, joka esim. komediassaan Les précieuses ridicules (1659, Sievistelevät hupsut) satirisoi aikansa tapakulttuuria, etenkin ihmisten teeskentelevää käytöstä. Klassikkoja ovat myös Richard Sheridanin The School for Scandal (1777, Juorukoulu), Oscar Wilden The Importance of Being Earnest (1895, Sulhaseni Ernest) sekä monet G. B. Shawn, Sir Noël Cowardin ja Somerset W. Maughamin seurapiirinäytelmät.

    Erikieliset vastineet

    comedy of mannersenglanti (English)
    comédie de moeursranska (français)
    sedekomediruotsi (svenska)
    Sittenkomödiesaksa (Deutsch)

    Lähikäsitteet

    Käytetyt lähteet

    HosiaisluomaY2003

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 21.11.2024: Kirjallisuudentutkimus:tapakomedia. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:tapakomedia.)