Kirjallisuudentutkimus:spondee

    Tieteen termipankista

    spondee

    spondee
    Määritelmä kahden pitkän tavun muodostama aleneva runojalka, joka esiintyy antiikin runoudessa yleensä heksametrin tai pentametrin yhteydessä; kaksipitkä
    Selite Merkitään: - -. Pitkä tavu on pitkään vokaaliin, diftongiin tai konsonanttiin päättyvä tavu. Esimerkiksi paa/tos, tai/vas, pit/kin. Nimitys johtuu siitä, että spondeeta käytettiin kreikkalaisissa juomauhreihin (kr sponde) liittyneissä melodioissa. Spondeella on usein korvattu daktyyli tai anapesti.

    Erikieliset vastineet

    spondaic (luo nimityssivu)englanti (English)
    spondeios (luo nimityssivu)kreikka (ελληνικά)
    spondeus (luo nimityssivu)latina (Latina)
    spondée (luo nimityssivu)ranska (français)
    spondé (luo nimityssivu)ruotsi (svenska)
    Spondeus (luo nimityssivu)saksa (Deutsch)

    Käytetyt lähteet

    HosiaisluomaY2003, Kupiainen1964

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 2.11.2024: Kirjallisuudentutkimus:spondee. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:spondee.)