Kirjallisuudentutkimus:spondee
spondee
| spondee |
Määritelmä
kahden pitkän tavun muodostama aleneva runojalka, joka esiintyy antiikin runoudessa yleensä heksametrin tai pentametrin yhteydessä; kaksipitkä
Selite
Merkitään: - -. Pitkä tavu on pitkään vokaaliin, diftongiin tai konsonanttiin päättyvä tavu. Esimerkiksi paa/tos, tai/vas, pit/kin. Nimitys johtuu siitä, että spondeeta käytettiin kreikkalaisissa juomauhreihin (kr sponde) liittyneissä melodioissa. Spondeella on usein korvattu daktyyli tai anapesti.
Erikieliset vastineet
| spondaic (luo nimityssivu) | englanti (English) | |
| spondeios (luo nimityssivu) | kreikka (ελληνικά) | |
| spondeus (luo nimityssivu) | latina (Latina) | |
| spondée (luo nimityssivu) | ranska (français) | |
| spondé (luo nimityssivu) | ruotsi (svenska) | |
| Spondeus (luo nimityssivu) | saksa (Deutsch) |
Käytetyt lähteet
HosiaisluomaY2003, Kupiainen1964
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 4.11.2024: Kirjallisuudentutkimus:spondee. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:spondee.)