Kirjallisuudentutkimus:saaga

    Tieteen termipankista

    saaga

    saaga
    Selite

    Vuosina 1100-1350 kukoistanut muinaisislantilaisen tai -norjalaisen proosakertomuksen muoto. Alkuaan saagat kuuluivat suulliseen kansanperinteeseen, kunnes niitä alettiin vuoden 1250 jälkeen kirjoittaa muistiin. Saagojen alalajeja ovat:

    1) kuningassaagat, joissa kerrotaan lähinnä Norjan ensimmäisistä kuninkaista (esim. Sverris saga),
    2) suku- ja perhesaagat, joissa kuvaillaan sukujen vaiheita ja huomattavia henkilöitä Islannin ensimmäiseltä asuttamisajalta (n. 930- n. 1030),
    3) aikalaissaagat,
    4) muinaissaagat, jotka sisältävät usein yliluonnollisia aineksia ja kertovat sankarien ja viikinkien seikkailumatkoista (esim. Völsunga Saga),
    5) ritarisaagat,
    6) puhtaasti fiktiiviset saagat, jotka kuuluvat saagaperinteen loppukauteen ja ovat usein eurooppalaisten - lähinnä ranskalaisten- romanssien jäljittelyä (esim. Alexander's Saga).

    Yleisgermaaniselle taruainekselle rakentuvat saagat ovat enimmäkseen myyttis-herooisia kertomuksia, joissa kuvataan viikinkien matkoja ja taisteluja. Liioittelu ja huumori kuuluvat asiaan; saagojen sadunomaisia tarinoita ei ole tarkoitettu otettaviksi täydestä. Saagakirjailijoista kuuluisin oli Snorri Sturluson (n. 1178-1241), joka sepitti skaldien laulujen pohjalta sarjan Heimskringla (Norjan kuningassaagat).

    Englannin kielessä saga novel tarkoittaa useita sukupolvia kuvaavaa sukutarinaa; lajin maineikkain edustaja on John Galsworthyn romaanisarja The Forsyte Saga (1906-1921, Forsytein taru).
    Lisätiedot Islannin saga=sanottu, kerrottu

    Erikieliset vastineet

    sagaislanti (íslenska)

    Käytetyt lähteet

    HosiaisluomaY2003

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 2.11.2024: Kirjallisuudentutkimus:saaga. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:saaga.)