Kirjallisuudentutkimus:saaga
saaga
| saaga |
Vuosina 1100-1350 kukoistanut muinaisislantilaisen tai -norjalaisen proosakertomuksen muoto. Alkuaan saagat kuuluivat suulliseen kansanperinteeseen, kunnes niitä alettiin vuoden 1250 jälkeen kirjoittaa muistiin. Saagojen alalajeja ovat:
- 1) kuningassaagat, joissa kerrotaan lähinnä Norjan ensimmäisistä kuninkaista (esim. Sverris saga),
2) suku- ja perhesaagat, joissa kuvaillaan sukujen vaiheita ja huomattavia henkilöitä Islannin ensimmäiseltä asuttamisajalta (n. 930- n. 1030),
3) aikalaissaagat,
4) muinaissaagat, jotka sisältävät usein yliluonnollisia aineksia ja kertovat sankarien ja viikinkien seikkailumatkoista (esim. Völsunga Saga),
5) ritarisaagat,
6) puhtaasti fiktiiviset saagat, jotka kuuluvat saagaperinteen loppukauteen ja ovat usein eurooppalaisten - lähinnä ranskalaisten- romanssien jäljittelyä (esim. Alexander's Saga).
Yleisgermaaniselle taruainekselle rakentuvat saagat ovat enimmäkseen myyttis-herooisia kertomuksia, joissa kuvataan viikinkien matkoja ja taisteluja. Liioittelu ja huumori kuuluvat asiaan; saagojen sadunomaisia tarinoita ei ole tarkoitettu otettaviksi täydestä. Saagakirjailijoista kuuluisin oli Snorri Sturluson (n. 1178-1241), joka sepitti skaldien laulujen pohjalta sarjan Heimskringla (Norjan kuningassaagat).
Englannin kielessä saga novel tarkoittaa useita sukupolvia kuvaavaa sukutarinaa; lajin maineikkain edustaja on John Galsworthyn romaanisarja The Forsyte Saga (1906-1921, Forsytein taru).Erikieliset vastineet
| saga | islanti (íslenska) |
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 2.11.2024: Kirjallisuudentutkimus:saaga. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:saaga.)