monologi

Määritelmä laajahko yksinpuhelu draamassa tai epiikassa

Selite

Monologi on yleinen kerronnan muoto epiikassa ja etenkin vanhemmassa draamassa. Teatterimonologissa henkilö voi näyttämöllä ollessaan paljastaa puheellaan - jota näytelmän muiden henkilöiden ei oleteta kuulevan - tunteitaan, ajatuksiaan ja motiivejaan. Monologi on pääasiassa vakavan draaman ilmaisukeino, ja se saattaa olla koko näytelmän kulminaatiopiste. Keskeislyyriset ja draamalliset runot, apostrofit, valituslaulut ja rukoukset ovat usein yksinpuheluun verrattavia.

Teos kokonaisuudessaan saattaa muodostua monologista tai monologi voi olla laajemman teoksen osa. Monologin muotoja ovat:

1) monodraama,

2) näytelmän henkilön yksinpuhelu,

3) näyttelijän suoraan yleisölle suuntaamat repliikit tai kuiskaukset,

4) draamallinen monologi

5) sisäinen monologi

Klassisessa draamassa yksinpuhelut ovat harvinaisia, sen sijaan renessanssin ajan näytelmille luonteenomaisia. Shakespearen moniin draamoihin, kuten Hamletiin ja Macbethiin sisältyy runsaasti yksinpuhelukohtauksia. Myös romantikot ja symbolistit ovat suosineet monologia. Esimerkiksi Stéphane Mallarmé kirjoitti Hamletin yksinpuhelujen innoittamana eräänlaisia "minän draamoja" (drame avec Soi); Albert Camus'n pienoisromaani La Chute (1956, Putoaminen) on sekin monologimuotoinen.

Lisätiedot Kreikan monologos=yksinpuhe

Erikieliset vastineet

monologue	englanti (English)
monólogo	espanja (español)
monologo	italia (italiano)
monologue	ranska (français)
monolog	ruotsi (svenska)
Monolog	saksa (Deutsch)
monolog	venäjä (русский)
monoloog	viro (eesti)

Lähikäsitteet

monodraama (alakäsite)
sisäinen monologi (alakäsite)

Käytetyt lähteet

HosiaisluomaY2003, OjalaA

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 26.4.2024: Kirjallisuudentutkimus:monologi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:monologi.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →