Kirjallisuudentutkimus:monodraama
monodraama
| monodraama |
Määritelmä
1) näytelmä, jossa on yksi hahmo tai yksi näyttelijä tekee useita rooleja
2) koko näytelmä yhden hahmon sisäisenä näkynä
1) näytelmä, jossa on yksi hahmo tai yksi näyttelijä tekee useita rooleja
2) koko näytelmä yhden hahmon sisäisenä näkynä
Selite
Yhden näyttelijän esittämät, usein soitinsäestyksiset monodraamat olivat 1700-luvun lopulla suosittuja etenkin Saksassa, ja lajia edustavat esim. Goethen Proserpine (1776), Alfred Tennysonin Maud, and Other Poems (1855), Samuel Beckettin Krapp's Last Tape (1959, Viimeinen ääninauha) ja Juha Mannerkorven Avain. Luulevaisen sydämen yksinpuhelu (1955).[1] 1900-luvun alussa monodraama tarkoitti genreä, jossa näytelmä on tulkittavissa yhden henkilöhahmon sisäisenä näkynä, vaikka mukana olisikin monia hahmoja. Esimerkiksi kun Edvard Gordon Craig teki Hamletin yhteistyössä Stanislavskin kanssa, ajatuksena oli, että yleisö katsoo näytelmän tapahtumia Hamletin silmin. Myös monet nykyesitykset ammentavat ajatuksesta, että tapahtumat ovat henkilöhahmon sisäisiä tai hänen mielikuvitustaan.[2]
Lisätiedot
Kreikan monos=yksin, drama=toiminta
Erikieliset vastineet
| monodrama | englanti (English) | |
| monodrame | ranska (français) | |
| monodrama | ruotsi (svenska) | |
| Einpersonenstück | saksa (Deutsch) | |
| Monodrama | saksa (Deutsch) |
Lähikäsitteet
- monologi (vieruskäsite)
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Kirjallisuudentutkimus:monodraama. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:monodraama.)