Kirjallisuudentutkimus:monodraama

    Tieteen termipankista

    monodraama

    monodraama
    Määritelmä
    1) näytelmä, jossa on yksi hahmo tai yksi näyttelijä tekee useita rooleja
    2) koko näytelmä yhden hahmon sisäisenä näkynä
    Selite Yhden näyttelijän esittämät, usein soitinsäestyksiset monodraamat olivat 1700-luvun lopulla suosittuja etenkin Saksassa, ja lajia edustavat esim. Goethen Proserpine (1776), Alfred Tennysonin Maud, and Other Poems (1855), Samuel Beckettin Krapp's Last Tape (1959, Viimeinen ääninauha) ja Juha Mannerkorven Avain. Luulevaisen sydämen yksinpuhelu (1955).[1] 1900-luvun alussa monodraama tarkoitti genreä, jossa näytelmä on tulkittavissa yhden henkilöhahmon sisäisenä näkynä, vaikka mukana olisikin monia hahmoja. Esimerkiksi kun Edvard Gordon Craig teki Hamletin yhteistyössä Stanislavskin kanssa, ajatuksena oli, että yleisö katsoo näytelmän tapahtumia Hamletin silmin. Myös monet nykyesitykset ammentavat ajatuksesta, että tapahtumat ovat henkilöhahmon sisäisiä tai hänen mielikuvitustaan.[2]
    Lisätiedot Kreikan monos=yksin, drama=toiminta

    Erikieliset vastineet

    monodramaenglanti (English)
    monodrameranska (français)
    monodramaruotsi (svenska)
    Einpersonenstücksaksa (Deutsch)
    Monodramasaksa (Deutsch)

    Lähikäsitteet

    Käytetyt lähteet

    HosiaisluomaY2003, PavisP1998

    Alaviitteet

    1. HosiaisluomaY2003
    2. PavisP1998

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 2.11.2024: Kirjallisuudentutkimus:monodraama. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:monodraama.)