Kirjallisuudentutkimus:locus amoenus
Jump to navigation
Jump to search
locus amoenus
locus amoenus |
Definition
miljöökuvauksessa topokseksi muodostunut ihannemaisema, rauhaisa miellyttävän oleilun ja seurustelun paikka
Explanation Locus amoenus oli suosittu motiivi antiikin, keskiajan ja renessanssin kirjallisuudessa. Se esiintyy esim. Iliaassa ja Odysseiassa, ranskalaisessa Rolandin laulussa ja saksalaisissa minnelauluissa - esim. Walther von der Vogelweiden runossa "Unter den Linden" (Lehmusten alla). Locus amoenus liittyy pastoraalin lajityyppiin olennaisesti: sen tunnusomaisia motiiveja ovat puut, varjot, niitty, lähde, kukat ja linnunlaulu.
Topoksen kukoistuskausi suomalaisessa taidelyriikassa oli 1800-luvulla (mm. J.L. Runeberg ja Aleksis Kivi). Se on yleinen myös suomalaisissa reki- ja muissa kansanlauluissa, kuten kohtaamislaulussa "Suviyön laulu", jonka vanhin tunnettu täysimittainen muistiinmerkintä on vuodelta 1790:
- Läksi minä suwi ehtona käymään,
Kussa kuuntelin päivän kuss.
Lintuien laulua
Kussa kanaset pauhaa
Rastaat ilo päiwää pauhaa.
Additional Information Latinan locus amoenus= ihana paikka
Equivalents
locus amoenus | latina |
Related Concepts
- idylli (vieruskäsite)
Sources
References
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.1.2021: Kirjallisuudentutkimus:locus amoenus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:locus amoenus.)
Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →