kognitiivinen narratologia


kognitiivinen narratologia

Määritelmä kertomusteorian suuntaus, joka painottaa kognitiivisia kysymyksiä tai soveltaa kognitiotieteellisiä teorioita kertomustutkimukseen.

Selite

Kognitiotieteet tutkivat havainnon ja kokemuksen, tiedon, muistin, kielen ja maailman suhteita. Kognitiivinen narratologia tutkii kertomuksia ja kerronnallistamista kognitiivisena toimintana, (ihmis)mielen keinona jäsentää ja järjestää kokemusta. Tässä se eroaa klassisen narratologian tavasta asettaa kertomus tutkimuskohteeksi.

Kognitiiviset kysymykset ovat olleet mukana kirjallisuuden vastaanoton eli reseption tutkimuksessa sekä fenomenologisesti suuntautuneessa kirjallisuudentutkimuksessa, jossa kaunokirjallisen teoksen on esitetty toteutuvan tai ”konkretisoituvan” vasta lukijan toiminnan myötä.

Kognitiivisen narratologian lanseeranneita tutkimuksia ovat Jerome Brunerin ”The Narrative Construction of Reality” (1991), Monika Fludernikin Towards a ”Natural” Narratology (1996), David Hermanin Story Logic (2002) sekä kokoelma Narrative Theory and the Cognitive Sciences (2003). Tälle tutkimukselle relevantteja näkökulmia on kehitelty myös käsitteellisten metaforien tutkimuksessa 1980-luvulta lähtien (Lakoff, Johnson, Turner) sekä kognitiivisessa kirjallisuuden- ja runouden tutkimuksessa (Stockwell).

Kognitiivisen narratologian tutkimuskohteita ovat olleet muun muassa kertomus kokemuksen jäsennystapana, kognitiivisten kehysten ("skeemojen" ja "skriptien") erityisluonne kerronnallistamisessa, kerrontatapojen historiallinen kehitys englanninkielisessä kirjallisuudessa (Fludernik), mielen teoria lukemisessa, intersubjektiivisuus ja mieli sosiaalisena ilmiönä (Palmer, Zunshine; vrt. puheen esittäminen), ”tekstimaailman” (Werthin text world theory) ja tarinamaailman rakentuminen mentaalisena representaationa (Herman) ja niin sanotun toisen polven kognitiotieteen vanavedessä ruumiillisuus, tunteet ja vuorovaikutteisuus (embodied, embedded, enactive, extended cognition) kertomisessa ja lukemisessa (Caracciolo, Polvinen) sekä inhimillisen ja ei-inhimillisen kognition suhde (Herman).

Kognitiotieteiden kannalta klassinen narratologia painottaa liiaksi ja perustelematta muutamia kertomuksen lajeja (etenkin tietyt kaunokirjalliset kertomukset vs. vuorovaikutuksessa syntyvät tai luonnolliset kertomukset), käsittää kertomukset objektivistisesti itseriittoisiksi tuotteiksi sen sijaan että ne nähtäisiin prosessiksi, jossa subjekti(t) ja maailmassa olevat piirteet ovat vuorovaikutuksessa (kerronnallistaminen), ja on kyvytön ottamaan tarkasteluun mukaan psykologisia, yhteiskunnallisia ja historiallisia tekijöitä.

Erikieliset vastineet

cognitive narratology

englanti (English)

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

HatavaraM&LehtimäkiM&TammiP2010

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Kirjallisuudentutkimus:kognitiivinen narratologia. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:kognitiivinen narratologia.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →