Kirjallisuudentutkimus:kirjallisuuskritiikki
kirjallisuuskritiikki
kirjallisuuskritiikki |
Kritiikki toimii osaltaan kaanonin muodostajana. Kirjallisuuskritiikkiä sanan suppeassa merkityksessä - säännöllisenä ja julkisena arvostelutoimintana - on esiintynyt vasta modernin lehdistön kehityttyä.
1700-luvun loppupuolelle asti kritiikin lähtökohtana oli vallitseva makusuunta. Yksittäisiä teoksia arvioitiin ennen kaikkea sen mukaan, noudattivatko ne runousopin sääntöjä. Kirjallisuuskritiikki sai alkunsa antiikin runousopeista (Aristoteles, Horatius) ja jatkui pääasiassa klassis-filologisella pohjalla aina uudelle ajalle (François de Malherbe, Nicolas Boileau-Despréaux, Sir Philip Sidney, Ben Jonson ym.) asti. 1700-luvulta lähtien aikakauslehdet antoivat etenkin Englannissa sysäyksen kritiikin uudistumiselle. 1800-luvulla kirjallisuuskritiikin volyymi kasvoi voimakkaasti. Kehityksen kärjessä oli Ranska, erityisesti Charles Augustin Sainte-Beuven, Hippolyte Tainen ja Ernest Renanin ansiosta. Englannissa vaikuttivat Thomas Carlyle, Matthew Arnold ja Walter Pater, Venäjällä Vissarion Belinski,Tanskassa Georg Brandes.
Myös Suomessa kirjallisuuskritiikki virisi sanomalehdistön myötä. Ensimmäisiä merkittäviä kriitikkoja olivat J. L. Runeberg, Fredrik Cygnaeus, J. V. Snellman, August Ahlqvist, Kaarlo Bergbom ja Eino Leino.Erikieliset vastineet
literary criticism | englanti (English) | |
crítica literaria | espanja (español) | |
critica letteraria | italia (italiano) | |
critique littéraire | ranska (français) | |
literaturkritik | ruotsi (svenska) | |
Literaturkritik | saksa (Deutsch) | |
literaturnaja kritika | venäjä (русский) | |
kirjanduskriitika | viro (eesti) |
Lähikäsitteet
- kirjallisuus (yläkäsite)
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Kirjallisuudentutkimus:kirjallisuuskritiikki. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:kirjallisuuskritiikki.)