Kirjallisuudentutkimus:kirjallisuushistoria
kirjallisuushistoria
| kirjallisuushistoria |
Kirjallisuushistorian kirjoitus sai alkunsa aleksandrialaisella ajalla klassisesta filologiasta, joka paneutui erityisesti klassikoihin. Biografis-bibliografisen luonteensa kirjallisuushistoria säilytti renessanssin aikana ja uuden ajan alussa. Vähitellen opittiin tarkemmin erottamaan myös kirjallisten ilmiöiden keskinäisiä yhteyksiä.
1600-luvulla kirjallisuushistoria oli vielä enimmäkseen oppikirjallisuuden vaiheiden esitystä. Seuraavalla vuosisadalla historiallisen kiinnostuksen kohteeksi tuli kaunokirjallisuus, jota alettiin arvioida entistä enemmän esteettiseltä kannalta. J. G. von Herderin ja J. W. von Goethen esityksissä historiallis-esteettinen katsantokanta on jo vallitseva. Saksalaisen romantiikan edustajat - kuten Schlegelin veljekset ja Friedrich Hegel- pyrkivät luomaan kirjallisuushistorialle filosofisen pohjan. Käänne psykologiseen tutkimussuuntaan tapahtui 1800-luvun alkupuolella ranskalaisen Charles Augustin Sainte-Beuven ansiosta. Hippolyte Taine puolestaan pyrki sovittamaan luonnontieteen teorioita kirjallisuushistoriaan tarkastelemalla rodun ja miljöön vaikutusta kirjallisuuteen. Pääosin tältä pohjalta kirjallisuushistorian tutkimusta kehittivät ranskalainen Ferdinand Brunetière ja tanskalainen Georg Brandes.
Suomen kirjallisuuden ensimmäinen yleisesitys on Rietrikki Polénin 79-sivuinen Johdanto Suomen kirjallishistoriaan (1858), joka samalla oli ensimmäinen suomenkielinen väitöskirja. Huomattavasti perusteellisempi on Julius Krohnin Suomalaisen kirjallisuuden historia (1883-85), jonka täydennetty laitos Suomalaisen kirjallisuuden vaiheet ilmestyi Kaarle Krohnin toimittamana 1897. Seuraavalla vuosisadalla V. Tarkiainen (Suomen kirjallisuuden historia, 1934), Rafael Koskimies (Elävä kansalliskirjallisuus I-III, 1944-49) ja Kai Laitinen (Suomen kirjallisuuden historia, 1981, 4. p. 1997) olivat merkittävimmät kirjallisuutemme historioitsijat. 1900-luvun loppupuolella tapahtui siirtymä kirjailijakeskeisestä nk.bio-bibliografisesta historiasta (esim. Suomen kirjallisuus I-VIII, 1963-70) lukija- ja instituutiokeskeiseen (Suomen kirjallisuushistoria 1-3,1999). Naiskirjallisuuden, työväenkirjallisuuden ym. osalta on laadittu omia kirjallisuushistorioita.Erikieliset vastineet
| history of literature | englanti (English) | |
| literary history | englanti (English) | |
| historia de la literatura | espanja (español) | |
| storia della letteratura | italia (italiano) | |
| histoire littéraire | ranska (français) | |
| litteraturhistoria | ruotsi (svenska) | |
| Literaturgeschichte | saksa (Deutsch) | |
| istorija literatury | venäjä (русский) | |
| kirjanduslugu | viro (eesti) |
Lähikäsitteet
- elämäkerrallinen kirjallisuudentutkimus (osakäsite)
- kaanon (osakäsite)
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Kirjallisuudentutkimus:kirjallisuushistoria. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:kirjallisuushistoria.)