Kirjallisuudentutkimus:intertekstuaalisuus
intertekstuaalisuus
| intertekstuaalisuus |
Artikkelissaan "La Trace de l'intertexte" (1980) Michael Riffaterre määrittelee intertekstuaalisuuden lukijan tekemäksi huomioksi teoksen ja muiden teosten välisistä suhteista - teosten jotka ovat joko edeltäneet tai seuraavat tätä teosta. Intertekstuaalisuus voi ilmetä esim. alluusioina tai sitaatteina. Se voi myös olla aiempien tekstien tai subtekstien joidenkin piirteiden sulauttamista uuteen tekstiin. Hyvin laajasti ymmärrettynä intertekstuaalisuus on yhteisten kirjallisten koodien ja konventioiden omaksumista.
Käsite esiintyi ensimmäisen kerran Julia Kristevan artikkelissa "Le mot, le dialogue et le roman" (1967), jossa esitellään ja kehitellään Mihail Bahtinin teoriaa kielen perustavasta dialogisuudesta. Kristevan mukaan jokainen kirjallinen teksti koostuu lainausten mosaiikista. Lähtökohtana on ajatus, jonka mukaan mitään teosta ei voi ymmärtää sen itsensä varassa, vaan vain laajemmassa tekstien kentässä. Tekstienvälisyyttä ei pidä sekoittaa biografistiseen kirjallisten vaikutteiden tai lähteiden tutkimiseen, vaikka käytännössä intertekstuaalisuuden tutkimus saattaakin muistuttaa perinteistä vaikutus- tai lähdetutkjmusta.
Kirjallisuusteoreetikot ovat ymmärtäneet intertekstuaalisuudella jossain määrin eri asioita. Roland Barthes ei teoksessaan S/Z (1970) tarkoita intertekstuaalisuudella subtekstin ja uuden tekstin välistä suhdetta. Hänen luennassaan kaikki tekstit liikkuvat jatkuvasti toistensa lomitse ja läpi. Näin ajateltuna tekstin ja kontekstin, tekstin ja intertekstin rajat katoavat. Tulkinnan perusongelmia on se, miten tulisi suhtautua sattumanvaraisiin tekstienvälisiin kytkentöihin. Riffaterre kutsuu aleatoriseksi sellaista intertekstuaalisuutta, jonka lukija omista lähtökohdistaan luo tarkasteltavan tekstin ja kaikkien mahdollisten taustojen välille. Obligatorista on Riffaterren mukaan sellainen intertekstuaalisuus, joka perustuu tekstin synnyttämään tulkintaongelmaan; tekstissä on poissaolevan subtekstin jälkiä, joten tekstiä ei voi selittää pelkästään sen itsensä kautta.
Intertekstuaalisuuden teorian voi nähdä vastareaktiona uuskritiikin ja yleisemminkin formalististen suuntausten korostamalle kirjallisen teoksen autonomialle. Avoimen intertekstuaalisuuden on nähty teorian tasolla myös ennakoineen koko kirjallisuuden digitaalista vallankumousta, esimekiksi multimediaa ja hypertekstiä, jotka vaativat uudenlaisia vastaanoton muotoja.Erikieliset vastineet
| intertextuality | englanti (English) | |
| intertextualité | ranska (français) | |
| intertextualitet | ruotsi (svenska) | |
| Intertekstualität | saksa (Deutsch) |
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 15.11.2024: Kirjallisuudentutkimus:intertekstuaalisuus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:intertekstuaalisuus.)