Kirjallisuudentutkimus:hermeneuttinen kirjallisuudentutkimus
hermeneuttinen kirjallisuudentutkimus
| hermeneuttinen kirjallisuudentutkimus |
Sana hermeneutiikka juontaa kreikkalaisen mytologian Hermeksestä, jonka väitetään keksineen kielen ja kirjoittamisen sekä välittäneen jumalten viestejä ihmisille. Platonin filosofiassa hermeneutike tekhne tarkoittaa taitoa tulkita jumalten antamia ennusmerkkejä ja oraakkelien lauseita. Myöhäisantiikin aikana hermeneialla ymmärrettiin kykyä mielipiteiden vaihtoon ja yleensä viestimistekniikkaa.
1600-luvulla hermeneutiikka merkitsi Raamatun selittämiseen ja tulkintaan keskittynyttä kristillisen teologian haaraa ja etenkin saksalaiset protestanttiset teologit kehittivät raamatullisten tekstien ymmärtämisen metodeja. Romantiikan ajan huomattavin hermeneutiikan edustaja Friedrich Schleiermacher (1768-1834) esitti 1819 yleisen hermeneutiikan tavoitteeksi opin, jota voitaisiin käyttää kaikkien tulkintojen perustana. Filosofi-historioitsija Wilhelm Dilthey (1833-1911) toi käsitteen teologisista tutkimuksista filosofian piiriin pyrkiessään määrittelemään hengentieteen ja luonnontieteen metodien eron. Teologisen hermeneutiikan tarpeisiin kehitettyjä keinoja alettiin soveltaa erityyppisiin, myös kaunokirjallisiin teksteihin.
1800-luvun loppupuolella kehittyi filosofinen hermeneutiikka, suuntaus, jonka päämääränä on selittää tiedonhankinnan ja ymmärtämisen yleistä luonnetta ja edellytyksiä. 1900-luvun keskeisiä hermeneutikkoja olivat Jürgen Habermas, E. D. Hirsch, Paul Ricoeur, Wolfgang Iser, Hans-Georg Gadamer ja Stanley Fish. Sosiologiassa hermeneuttista, ymmärtävää suuntausta ovat edustaneet etenkin Georg Simmel ja Max Weber.
Hermeneutiikan metodeilla ja ideoilla on ollut huomattava vaikutus fenomenologisen kirjallisuudentutkimuksen ja reseptioestetiikan kehitykseen. Teoksessaan Wahrheit und Methode (1959, engl. Truth and Method) Hans-Georg Gadamer pitää hermeneuttisena kehänä esim. sitä, että ihminen ymmärtää asioita nykyhetkestä käsin, jolloin nykyisyys muovaa tapaamme ymmärtää menneisyys. Myös kirjallisuudentutkimuksen lähtökohtana on esiymmärrys (Vorverständnis), joka ohjaa tekstin laatua ja merkitystä koskevia ennakkoarvioita (Vor-Urteil), jolloin ennakkoluulot (Vorurteil) helposti vahvistuvat hermeneuttisessa kehässä. Reseptioestetiikka edustaa hermeneuttisen tradition modernia haaraa. Lukijat tuovat tekstiin merkityksiä; tekstillä voi myös olla eri merkityksiä eri lukijoille eri aikoina, koska kulloistenkin lukijoiden tiedot, asenteet, kulttuurinen tausta, elämänkokemus jne. ovat vaikuttamassa tulkintoihin.Lähikäsitteet
- fenomenologinen kirjallisuudentutkimus (vieruskäsite)
- tulkinta
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 2.11.2024: Kirjallisuudentutkimus:hermeneuttinen kirjallisuudentutkimus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:hermeneuttinen kirjallisuudentutkimus.)