koneromantiikka


koneromantiikka

Selite

Futurismin sukuinen suuntaus suomalaisessa 1900-luvun alkupuolen kirjallisuudessa. Suomessa koneromantiikka liitettiin erityisesti Tulenkantajat-taiteilijaryhmään. Sen tunnetuimpia esimerkkejä on Olavi Paavolaisen runo "Auto", joka ilmestyi alkuaan Tulenkantajien toisessa albumissa (1925) ja sittemmin vähäisin muutoksin Olavi Laurin (Paavolaisen) ja Mika Waltarin yhteisessä runokokoelmassa Valtatiet (1928), jossa se sai otsikon "Punainen Fiat". Kokoelmaan sisältyvät myös koneromantiikan uskontunnustukseksi luonnehdittu Paavolaisen "Terässinfonia" sekä Waltarin "Hopeahaikara", jossa kuvataan hopeahaikaraa tuotemerkkinään käyttänyttä Hispano-Suiza -autoa haltioituneesti:

Huikaisevan taivaan alla
pitkä, solakkaviivainen auto auringonkimaltavin kyljin,
kärjessä hopeahaikara
vauhdin supistamin siivin,
- ja valkea tie.
Vauhtimittarin levoton, hyppivä numerosarja,
-4o-6o-8o-10-,
tuuli ja viuhuva hiekka,
ulvovassa vauhdissa sulautuen kilometrimerkkien lentoon
ja hopeahaikaran ja kimeään huutoon.

Moni työväenrunoilija oudoksui koneiden ihannointia; esim. Aku Rautala (1896-1931) julkaisi Tulenkantajat-lehdessä 1929 runon "Koneorjan laulun", jossa tehtaista ja konepajoista annetaan kuva helvetin esikartanoina.

Lähikäsitteet

futurismi (vieruskäsite)

Käytetyt lähteet

HosiaisluomaY2003

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 19.12.2024: Kirjallisuudentutkimus:koneromantiikka. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:koneromantiikka.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →