Kirjallisuudentutkimus:dada
dadaismi | dada
| dadaismi | |||
| dada |
Sveitsissä 1916 muodostunut lyhytaikainen avantgardistinen kirjallisuuden ja taiteen suuntaus, joka vastusti sodan mielettömyyttä ja maailmansodassa rappeutuneisuutensa paljastanutta porvarillista kulttuuria. Suuntaus kansainvälistyi nopeasti ja vaikutti erityisesti Ranskassa, missä se liittyi 20-luvun alussa surrealismin kehitykseen.
Dadaistien keskeistä sanastoa oli "ei mitään" (espanjan nada). Tavoitteena oli kaiken aikansa eläneen tuhoaminen ja paluu lapsenomaiseen, esitietoiseen luovuuteen. Dadalle olivat ominaisia kokeelliset menetelmät, kuten simultaanitekniikka ja aleatorinen kirjoittaminen; äänirunot, typografiset kokeilut ja eri taiteenlajien yhdisteleminen. Suuntausta luonnehtii myös provokatiivinen naivismi, nihilistinen suhtautuminen perinteeseen sekä radikaali antiporvarillisuus. Dada korosti alitajuntaa esteettisen luomisen pohjana, mikä johti voimakkaasti fantasioiviin teoksiin, joissa ajatuksen ja ilmauksen väliltä eliminoitiin tavallinen logiikka. Vapaa assosiointi - ei yksin semanttisella vaan myös äänteellisella tasolla - vietiin äärimmäisen pitkälle, jolloin teoksen muodolliset ja sisällölliset ominaisuudet vaikuttavat mielen esiloogiselta alueelta kummunneilta. Dada on kokonaisvaltaisesti ja radikaalisti konventioiden vastainen suuntaus, jonka voi kuitenkin katsoa itse vakiinnuttaneen kollaasin uudeksi taiteen metodiksi.
Liikkeen perustajiin kuuluivat romanialais-ranskalainen kirjailija Tristan Tzara (1896-1963), saksalaiset kirjailijat Hugo Ball (1886-1927) ja Richard Hülsenbeck, saksalais-ranskalainen kuvanveistäjä, taidemaalari ja runoilija Hans Arp (1886-1966) sekä romanialainen taidemaalari Marcel Janco. Zürichin syrjäisellä Spiegelgassella avattiin helmikuun 5. päivänä 1916 Cabaret Voltaire, jossa dadaistit esittivät eri taiteenlajeja yhdistelevää ja yleisöä provosoivaa ohjelmistoa, ns. spectacles-provocations -kabareita. Kolme vuotta myöhemmin dadaismi kulkeutui Tzaran matkassa Pariisiin. André Breton (1896-1966), Louis Aragon (1897-1982), Paul Eluard ja Philippe Soupault perustivat aikakauslehden Littérature, jossa palvottiin vastikään kuollutta Apollinairea ja esiteltiin Freudin teorioita. Berliinissä dadaistlt suuntautuivat poliittisesti vasemmalle ja järjestivät mm. mielenosoituksia. Marcel Duchamp, Francis Picabia ja Man Ray kotiuttivat dadaismin myös New Yorkiin. Dadaistien yhteisnäyttely 1922 jouduttiin sulkemaan pian avaamisensa jälkeen. Sisäiset erimielisyydet johtivat liikkeen hajoamiseen, ja Bretonin johdolla moni dadaisti suuntautui surrealismiin.
Dadaismi on osaltaan vaikuttanut modernismin kehitykseen; esim.T. S. Eliotin, Ezra Poundin ja James Joycen tuotannossa on tunnistettu dadan jälkiä. Suomessa suuntauksesta ovat saaneet vaikutteita ainakin Gunnar Björling, Aaro Hellaakoski (Jääpeili, 1928) ja Väinö Kirstinä (Puhetta, 1963; Luonnollinen tanssi, 1965).Erikieliset vastineet
| dadaism | englanti (English) | |
| dadaïsme | ranska (français) | |
| le mouvement Dada | ranska (français) | |
| Dadaismus | saksa (Deutsch) |
Lähikäsitteet
- avantgarde (yläkäsite)
- futurismi (vieruskäsite)
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Kirjallisuudentutkimus:dada. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:dada.)