Spenserin säkeistö | Spenserin stanza


Spenserin säkeistö
Spenserin stanza

Määritelmä Edmund Spenserin (1552-1599) käyttämä muunnelma italialaisperäisestä ottava rimasta

Selite

Englantilainen runoilija Edmund Spenser käytti muotoa ensi kerran allegorisessa runoelmassaan The Faerie Queene (1590-1596).

Spenserin säkeistö koostuu yhdeksästä jambisäkeestä. Kahdeksan ensimmäistä säettä ovat pentametrejä ja viimeinen heksametri tai aleksandriini; riimikaava on ababbcbcc. Vaateliasta mittaa käytettiin suhteellisen vähän 1600-1700- luvulla. Poikkeuksiin kuuluvat James Thomsonin "The Castle of Indolence" (1748) ja Robert Burnsin "The Cotter's Saturday Night" (1786). Sen sijaan 1800-luvun romantikot hyödynsivät muotoa usein ja menestyksellisesti, esim. lordi Byron (Childe Harold's Pilgrimage, 1812-18), John Keats "The Eve of St. Agnes", 1819) ja Percy Bysshe Shelley ("Revolt of Islam", 1818; "Adonais", 1821).

Erikieliset vastineet

Spenserian stanza	englanti (English)
spenserstans	ruotsi (svenska)
Spenserstanze	saksa (Deutsch)
Spenserstrophe	saksa (Deutsch)

Lähikäsitteet

ottava rima (vieruskäsite)
säkeistömuoto

Käytetyt lähteet

HosiaisluomaY2003

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.3.2025: Kirjallisuudentutkimus:Spenserin säkeistö. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:Spenserin säkeistö.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →