Kirjallisuudentutkimus:Spenserin säkeistö

    Tieteen termipankista

    Spenserin säkeistö | Spenserin stanza

    Spenserin säkeistö
    Spenserin stanza
    Määritelmä Edmund Spenserin (1552-1599) käyttämä muunnelma italialaisperäisestä ottava rimasta
    Selite

    Englantilainen runoilija Edmund Spenser käytti muotoa ensi kerran allegorisessa runoelmassaan The Faerie Queene (1590-1596).

    Spenserin säkeistö koostuu yhdeksästä jambisäkeestä. Kahdeksan ensimmäistä säettä ovat pentametrejä ja viimeinen heksametri tai aleksandriini; riimikaava on ababbcbcc. Vaateliasta mittaa käytettiin suhteellisen vähän 1600-1700- luvulla. Poikkeuksiin kuuluvat James Thomsonin "The Castle of Indolence" (1748) ja Robert Burnsin "The Cotter's Saturday Night" (1786). Sen sijaan 1800-luvun romantikot hyödynsivät muotoa usein ja menestyksellisesti, esim. lordi Byron (Childe Harold's Pilgrimage, 1812-18), John Keats "The Eve of St. Agnes", 1819) ja Percy Bysshe Shelley ("Revolt of Islam", 1818; "Adonais", 1821).

    Erikieliset vastineet

    Spenserian stanzaenglanti (English)
    spenserstansruotsi (svenska)
    Spenserstanzesaksa (Deutsch)
    Spenserstrophesaksa (Deutsch)

    Lähikäsitteet

    Käytetyt lähteet

    HosiaisluomaY2003

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 29.3.2024: Kirjallisuudentutkimus:Spenserin säkeistö. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:Spenserin säkeistö.)