Chicagon koulukunta

Selite Chicagon yliopiston piirissä 1930-luvun puolivälistä lähtien vaikuttanut ryhmä kriitikoita, kirjallisuudentutkijoita ja filosofeja. Koulukunnan johtava jäsen Ronald S. Crane toimitti yhteisteoksen Critics and Criticism: Ancient and Modern (1952). Ryhmän muita keskeisiä jäseniä olivat Elder Olson ja Wayne C. Booth. Chicagon koulukunnan jäsenet kritisoivat uuskriittistä teoriaa ja metodiikkaa kapea-alaisesta monismista. Crane väitti uuskriitikko I. A. Richardsin tutkivan sanojen käyttäytymistä ja vertasi häntä venäläiseen hermofysiologiin Ivan Pavloviin, joka muistetaan ehdollisten refleksien tutkijana. Ironista kyllä myös chicagolaiset itse on usein luettu uuskriitikoihin. Chicagon koulukunnan piirissä korostettiin moniarvoisen tutkimuksen tärkeyttä ja pyrittiin kehittämään kirjallisuustiedettä historiallis-synkronisesti päämääränä yhtenäinen ja toimiva runousoppi. Erityistä huomiota kiinnitettiin teosten kokonaisdynamiikkaan ja juonirakenteisiin. Lähtökohtana - joskaan ei sitovana ohjenuorana - oli Aristoteleen runousoppi, jonka mukaan poetiikka tulee johtaa olemassa olevien teosten pohjalta. Koulukunnan jäseniä on nimitetty myös uusaristoteelisiksi.

Erikieliset vastineet

Chicago Critics	englanti (English)
Chicago school	englanti (English)
New Aristotelianism	englanti (English)

Käytetyt lähteet

HosiaisluomaY2003

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 18.4.2024: Kirjallisuudentutkimus:Chicagon koulukunta. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:Chicagon koulukunta.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →