Kielitiede:reduktio
redusoituminen | reduktio
| redusoituminen | |||
| reduktio |
Määritelmä
kielellisen elementin (äänteen, morfeemin, sanan tai konstruktion) tai jonkin sen osan äänteellinen muutos, joka johtaa sen heikkenemiseen, kulumiseen tai katoamiseen ja joka on yhteydessä myös elementin kielellisen funktion ja merkityksen muutoksiin
Selite
Fonetiikassa reduktio merkitsee esimerkiksi äänen heikkenemistä tai katoa, vokaalin muuttumista neutraalivokaalin kaltaiseksi tai segmenttien "kulumista" tai heittymistä mm. pikapuhemuodoissa: esim. englannissa I am > I'm, suomessa minusta > must. Myös paikannimien typistymistä nimitetään reduktioksi: Haukijärvenvuori > Haukivuori.
Kielihistoriassa redusoituminen tunnetaan kieliopillistumisen yhtenä mekanismina, joka johtaa leksikaalisten elementtien (sanojen) abstraktistumiseen ja kehitykseen kieliopillisiksi muodoiksi.Lisätiedot
'Haukivuori-tyyppiset määriteliitynnäiset voivat syntyä myös suoraan kantanimestä (Haukijärvi > Haukivuori).
Erikieliset vastineet
| reduktios | Suomen romanikieli (kaalengo tšimb) | |
| reduction | englanti (English) | |
| reduktion | ruotsi (svenska) |
Käytetyt lähteet
NTT1974, KFT1993, FPS2000, LehtinenT&LaitinenL1997, HeineB&KutevaT2002, CampbellL&MixcoM2007
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.11.2024: Kielitiede:reduktio. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:reduktio.)