Kielitiede:motivoitunut
motivoitunut
| motivoitunut |
Määritelmä
kielellisen yksikön muodon ja merkityksen (esim. käsitteen, tarkoitteen) välisen suhteen ei-mielivaltaisuus
Selite
Motivoituneisuuden käsite tulee semiotiikasta, jossa sitä on käytetty merkin arbitraarisuuden eli motivoimattomuuden vastakohtana. Merkin muotoa saattaa motivoida esimerkiksi sen tarkoitteen visuaalinen tai äänellinen muoto, kuten ikonisissa tapauksissa esim. onomatopoeettisissa sanoissa. Merkki voi olla myös indeksinen, toisin sanoen viitata kontekstiinsa, kuten vaikkapa persoonamuodot, joilla on tarkoitteinaan meneillään olevan apuhetilanteen osallistujia, puhujia ja vastaanottajia.
Lisätiedot
Merkin motivoimattomuutta korosti deSaussure, motivoituneisuutta taas Peirce, jonka mukaan sekä ikoninen ja indeksinen että symbolinen ulottuvuus olivat merkissä yhtä aikaa sisäkkäin, eri tavoin painottuneina.
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
SaussureF1916, PeirceC1965, SaussureF2014
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.12.2024: Kielitiede:motivoitunut. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:motivoitunut.)