Kielitiede:motivoitunut

    Tieteen termipankista

    motivoitunut

    motivoitunut
    Määritelmä kielellisen yksikön muodon ja merkityksen (esim. käsitteen, tarkoitteen) välisen suhteen ei-mielivaltaisuus
    Selite Motivoituneisuuden käsite tulee semiotiikasta, jossa sitä on käytetty merkin arbitraarisuuden eli motivoimattomuuden vastakohtana. Merkin muotoa saattaa motivoida esimerkiksi sen tarkoitteen visuaalinen tai äänellinen muoto, kuten ikonisissa tapauksissa esim. onomatopoeettisissa sanoissa. Merkki voi olla myös indeksinen, toisin sanoen viitata kontekstiinsa, kuten vaikkapa persoonamuodot, joilla on tarkoitteinaan meneillään olevan apuhetilanteen osallistujia, puhujia ja vastaanottajia.
    Lisätiedot Merkin motivoimattomuutta korosti deSaussure, motivoituneisuutta taas Peirce, jonka mukaan sekä ikoninen ja indeksinen että symbolinen ulottuvuus olivat merkissä yhtä aikaa sisäkkäin, eri tavoin painottuneina.

    Lähikäsitteet

    Käytetyt lähteet

    SaussureF1916, PeirceC1965, SaussureF2014

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 5.11.2024: Kielitiede:motivoitunut. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:motivoitunut.)