Kielitiede:miratiivisuus

    Tieteen termipankista

    miratiivisuus

    miratiivisuus
    Määritelmä puhujan tiedon merkintä puhujalle uudeksi ja odottamattomaksi
    Selite

    Miratiivisuus on semanttinen kategoria, joka koskee uutta tai odottamatonta tietoa. Miratiivisuuden kieliopillisia tunnuksia kutsutaan miratiiveiksi, mutta muuten miratiivisuutta voi ilmaista esimerkiksi erilaisilla adverbiaaleilla tai intonaatiolla. Miratiivisuuteen kuuluvia merkityksiä ovat tiedon uutuus tai odottamattomuus, yllätykset, äkilliset oivallukset sekä muu odotuksenvastaisuus. Täten muodot, joita ei ole merkitty miratiivisiksi, osoittavat puhujan kannalta tunnettua tai odotettavissa olevaa tietoa, joka usein on myös assimiloitunut osaksi puhujan kokonaistietämystä. Lisäksi on ehdotettu, että miratiivisuus voi kattaa myös puhuteltavan kannalta uuden tai odottamattoman tiedon, eli miratiivista merkintää voi käyttää silloinkin, jos tieto oletettavasti on uutta puhuteltavalle.

    Miratiivisuus on usein yhteydessä evidentiaalisuuteen: etenkin epäsuorilla evidentiaaleilla, kuten inferentiaaleilla on toisinaan miratiivisia lisämerkityksiä ja -käyttöjä, ja miratiivisuuden tutkimushistoriakin on yhteydessä evidentiaalisuuden tutkimushistoriaan. Toisaalta on myös ensisijaisesti miratiivisia tunnuksia, joilla on evidentiaalisia käyttöjä, ja joissakin kielissä on täysin erilliset merkintäkeinot miratiivisuudelle ja evidentiaalisuudella. On myös kieliä, joissa on kieliopillisia miratiiveja, mutta ei kieliopillisia evidentiaaleja, sekä päinvastoin.

    Erikieliset vastineet

    admirativityenglanti (English)(osittainen synonyymi)
    mirativityenglanti (English)

    Lähikäsitteet

    Käytetyt lähteet

    AikhenvaldA2004, DeLanceyS1997, DeLanceyS2001, DeLanceyS2012, Hengeveld&Olbertz2012, HyslopG2018

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 21.11.2024: Kielitiede:miratiivisuus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:miratiivisuus.)