Kielitiede:metakieli

    Tieteen termipankista

    metakieli

    metakieli
    Määritelmä kieli tai kielimuoto, jota käytetään, kun puhutaan tutkimuksen kohteena olevasta (objekti)kielestä
    Selite Metakieltä edustavat lingvistiikassa esim. erilaiset kielioppiformalismit tai sanakirjojen sana-artikkelien selitteet ja tarkenteet. Luonnollinen kieli sisältää monia metakielisiä sanoja ja muotoja, jotka kertovat kielenulkoiseen maailmaan viittaavien merkitystensä lisäksi refleksiivisesti siitä, missä funktiossa niitä itseään meneillään olevassa puhetilanteessa käytetään.
    Lisätiedot Termiä käytti ensimmäisen kerran Roman Jakobson (1960) puhuessaan kielen funktioista.

    Erikieliset vastineet

    metalanguageenglanti (English)
    metalenguajeespanja (español)
    metakielâinarinsaame (anarâškielâ)
    metallenguatgekatalaani (català)
    metaǩiõllkoltansaame (nuõrttsääʹmǩiõll)
    metaspråknorja (norsk)
    metagiellapohjoissaame (davvisámegiella)
    metaspråkruotsi (svenska)

    Lähikäsitteet

    Käytetyt lähteet

    LT2001, KarlssonF2004, JakobsonR1960

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 4.11.2024: Kielitiede:metakieli. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:metakieli.)