Kielitiede:metakieli
metakieli
| metakieli |
Definition
kieli tai kielimuoto, jota käytetään, kun puhutaan tutkimuksen kohteena olevasta (objekti)kielestä
Explanation
Metakieltä edustavat lingvistiikassa esim. erilaiset kielioppiformalismit tai sanakirjojen sana-artikkelien selitteet ja tarkenteet. Luonnollinen kieli sisältää monia metakielisiä sanoja ja muotoja, jotka kertovat kielenulkoiseen maailmaan viittaavien merkitystensä lisäksi refleksiivisesti siitä, missä funktiossa niitä itseään meneillään olevassa puhetilanteessa käytetään.
Additional Information
Termiä käytti ensimmäisen kerran Roman Jakobson (1960) puhuessaan kielen funktioista.
Equivalents
| metalanguage | englanti | |
| metalenguaje | espanja | |
| metakielâ | inarinsaame | |
| metallenguatge | katalaani | |
| metaǩiõll | koltansaame | |
| metaspråk | norja | |
| metagiella | pohjoissaame | |
| metaspråk | ruotsi |
Related Concepts
Sources
LT2001, KarlssonF2004, JakobsonR1960
References
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.9.2023: Kielitiede:metakieli. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:metakieli.)