Kielitiede:metakieli
metakieli
| metakieli |
Määritelmä
kieli tai kielimuoto, jota käytetään, kun puhutaan tutkimuksen kohteena olevasta (objekti)kielestä
Selite
Metakieltä edustavat lingvistiikassa esim. erilaiset kielioppiformalismit tai sanakirjojen sana-artikkelien selitteet ja tarkenteet. Luonnollinen kieli sisältää monia metakielisiä sanoja ja muotoja, jotka kertovat kielenulkoiseen maailmaan viittaavien merkitystensä lisäksi refleksiivisesti siitä, missä funktiossa niitä itseään meneillään olevassa puhetilanteessa käytetään.
Lisätiedot
Termiä käytti ensimmäisen kerran Roman Jakobson (1960) puhuessaan kielen funktioista.
Erikieliset vastineet
| metalanguage | englanti (English) | |
| metalenguaje | espanja (español) | |
| metakielâ | inarinsaame (anarâškielâ) | |
| metallenguatge | katalaani (català) | |
| metaǩiõll | koltansaame (nuõrttsääʹmǩiõll) | |
| metaspråk | norja (norsk) | |
| metagiella | pohjoissaame (davvisámegiella) | |
| metaspråk | ruotsi (svenska) |
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
LT2001, KarlssonF2004, JakobsonR1960
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.11.2024: Kielitiede:metakieli. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:metakieli.)