Kielitiede:kieltoverbi
Jump to navigation
Jump to search
kieltoverbi
kieltoverbi |
Definition
kielteisen lausuman muodostamiseen käytetty apuverbi, jolla voi olla taivutusmuotoja
Explanation Suomen kielessä verbin kieltomuoto muodostuu finiittisyyttä kantavasta kieltoverbistä sekä pääverbin kieltomuodosta. Kieltoverbillä on suomessa persoona- ja lukutaivutus, mutta ei esimerkiksi tempuksia eikä infinitiiviä. Vanhassa kirjakielessä kieltoverbin taivutus oli vaillinaisempi ja se muistutti tietyissä konteksteissa kieltopartikkelia. Myös suomen murteissa ja puhekielessä käytetään osin partikkelimaisempaa kieltosanaa.
Additional Information
VISK2008 Kieltoverbi ei on vajaasti taipuva apuverbi, joka kongruoi perussubjektin kanssa. Sillä on persoonamuodot aktiivin indikatiivin preesensissä (en, et, ei, emme, ette, eivät) ja imperatiivissa (älä, älkää, älkäämme, älköön, älkööt, puheessa myös elä jne.), mutta ei tempustaivutusta. (» § 1623.)
Equivalents
niekibosko verbos | Suomen romanikieli | |
negative verb | englanti | |
biehttalanvearba | pohjoissaame |
Related Concepts
Sources
SavijärviI1977, MiestamoM2000, LaitinenL2004
References
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 27.1.2021: Kielitiede:kieltoverbi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:kieltoverbi.)
Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →