Kielitiede:kieltoverbi

From Tieteen termipankki
Jump to navigation Jump to search

kieltoverbi

kieltoverbi
Definition kielteisen lausuman muodostamiseen käytetty apuverbi, jolla voi olla taivutusmuotoja
Explanation Suomen kielessä verbin kieltomuoto muodostuu finiittisyyttä kantavasta kieltoverbistä sekä pääverbin kieltomuodosta. Kieltoverbillä on suomessa persoona- ja lukutaivutus, mutta ei esimerkiksi tempuksia eikä infinitiiviä. Vanhassa kirjakielessä kieltoverbin taivutus oli vaillinaisempi ja se muistutti tietyissä konteksteissa kieltopartikkelia. Myös suomen murteissa ja puhekielessä käytetään osin partikkelimaisempaa kieltosanaa.
Additional Information
VISK2008 Kieltoverbi ei on vajaasti taipuva apuverbi, joka kongruoi perussubjektin kanssa. Sillä on persoonamuodot aktiivin indikatiivin preesensissä (en, et, ei, emme, ette, eivät) ja imperatiivissa (älä, älkää, älkäämme, älköön, älkööt, puheessa myös elä jne.), mutta ei tempustaivutusta. (» § 1623.)

Equivalents

niekibosko verbosSuomen romanikieli
negative verbenglanti
biehttalanvearbapohjoissaame

Related Concepts

Sources

SavijärviI1977, MiestamoM2000, LaitinenL2004

References

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 26.10.2020: Kielitiede:kieltoverbi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:kieltoverbi.)


Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →