Kielitiede:kieltoverbi

    Tieteen termipankista

    kieltoverbi

    kieltoverbi
    Määritelmä kielteisen lausuman muodostamiseen käytetty apuverbi, jolla voi olla taivutusmuotoja
    Selite Suomen kielessä verbin kieltomuoto muodostuu finiittisyyttä kantavasta kieltoverbistä sekä pääverbin kieltomuodosta. Kieltoverbillä on suomessa persoona- ja lukutaivutus, mutta ei esimerkiksi tempuksia eikä infinitiiviä. Vanhassa kirjakielessä kieltoverbin taivutus oli vaillinaisempi ja se muistutti tietyissä konteksteissa kieltopartikkelia. Myös suomen murteissa ja puhekielessä käytetään osin partikkelimaisempaa kieltosanaa.
    Lisätiedot
    VISK2008 Kieltoverbi ei on vajaasti taipuva apuverbi, joka kongruoi perussubjektin kanssa. Sillä on persoonamuodot aktiivin indikatiivin preesensissä (en, et, ei, emme, ette, eivät) ja imperatiivissa (älä, älkää, älkäämme, älköön, älkööt, puheessa myös elä jne.), mutta ei tempustaivutusta. (» § 1623.)

    Erikieliset vastineet

    niekibosko verbosSuomen romanikieli (kaalengo tšimb)
    negative verbenglanti (English)
    kieldimverbâinarinsaame (anarâškielâ)
    ǩieʹlddemveʹrbbkoltansaame (nuõrttsääʹmǩiõll)
    biehttalanvearbapohjoissaame (davvisámegiella)

    Lähikäsitteet

    Käytetyt lähteet

    SavijärviI1977, MiestamoM2000, LaitinenL2004

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 5.11.2024: Kielitiede:kieltoverbi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:kieltoverbi.)