Kielitiede:kieltoverbi
kieltoverbi
| kieltoverbi |
Määritelmä
kielteisen lausuman muodostamiseen käytetty apuverbi, jolla voi olla taivutusmuotoja
Selite
Suomen kielessä verbin kieltomuoto muodostuu finiittisyyttä kantavasta kieltoverbistä sekä pääverbin kieltomuodosta. Kieltoverbillä on suomessa persoona- ja lukutaivutus, mutta ei esimerkiksi tempuksia eikä infinitiiviä. Vanhassa kirjakielessä kieltoverbin taivutus oli vaillinaisempi ja se muistutti tietyissä konteksteissa kieltopartikkelia. Myös suomen murteissa ja puhekielessä käytetään osin partikkelimaisempaa kieltosanaa.
Lisätiedot
VISK2008 Kieltoverbi ei on vajaasti taipuva apuverbi, joka kongruoi perussubjektin kanssa. Sillä on persoonamuodot aktiivin indikatiivin preesensissä (en, et, ei, emme, ette, eivät) ja imperatiivissa (älä, älkää, älkäämme, älköön, älkööt, puheessa myös elä jne.), mutta ei tempustaivutusta. (» § 1623.)
Erikieliset vastineet
| niekibosko verbos | Suomen romanikieli (kaalengo tšimb) | |
| negative verb | englanti (English) | |
| kieldimverbâ | inarinsaame (anarâškielâ) | |
| ǩieʹlddemveʹrbb | koltansaame (nuõrttsääʹmǩiõll) | |
| biehttalanvearba | pohjoissaame (davvisámegiella) |
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
SavijärviI1977, MiestamoM2000, LaitinenL2004
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Kielitiede:kieltoverbi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:kieltoverbi.)