Kielitiede:filosofinen kielioppi
filosofinen kielioppi
Tämä sivu on vielä tarkistamatta
| filosofinen kielioppi | (ehdotettu) |
Määritelmä
antiikin filosofiasta johdettu lauseenjäsennystapa, jossa lause jaetaan subjektiin ja predikaattiin
Selite
Platonin (427–347 eaa.) mukaan kieli ilmaisee subjektin suhdetta ympäröivään maailmaan, jota lauseessa edustaa predikaatti. Stoalainen koulukunta (n. 300 eaa.–500 jaa.) sovelsi ajatusta ensimmäisenä kielentutkimukseen, minkä jälkeen filosofinen kielioppi on kulkenut eri aikoina eri nimillä sisältyen mm. Tuomas Erfurtilaisen modistiseen universaalikielioppiin (n. 1305), Port-Royal-filosofi Antoine Arnauldin (1612–1694) yleiseen ja loogiseen kielioppiin, Étienne Bonnot de Condillacin (1715–1780) loogis-psykologiseen kielioppiin, Wilhelm Wundtin (1832–1920) kansainpsykologiaan sekä Leonard Bloomfieldin (1887–1949) deskriptivismiin ja sitä seuranneisiin tagmemiikkaan, distributionalismiin ja generatiiviseen kielioppiin. Kaikissa filosofiseen kielioppiin pohjautuvissa kielitieteen malleissa verbin kohde analysoidaan kuuluvaksi kieliopilliseen predikaattiin, jota nykyisin nimitetään useimmiten verbilausekkeeksi.
Erikieliset vastineet
| philosophical grammar | englanti (English) | |
| heimspekileg málfræði | islanti (íslenska) | |
| filosofisk grammatikk | norja (norsk) | |
| grammaire philosophique | ranska (français) | |
| filosofisk grammatik | ruotsi (svenska) | |
| filosofisk grammatik | tanska (dansk) |
Lähikäsitteet
- universaalikielioppi (vieruskäsite)
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.12.2024: Kielitiede:filosofinen kielioppi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:filosofinen kielioppi.)