Kielitiede:astevaihtelu

    Tieteen termipankista

    astevaihtelu

    astevaihtelu
    VISK2008 Astevaihtelu on nimitys sanan vartalon viimeisellä tavunrajalla ilmenevälle äännevaihtelulle, joka koskee klusiileja k, p ja t silloin, kun tuon klusiilin edellä on soinnillinen äänne eli vokaali tai soinnillinen konsonantti. Osassa tapauksia vaihtelee klusiilin pituus, esim. katto : katon, vaate : vaatteen (kvantitatiivinen astevaihtelu). Toisissa sanoissa vaihtelu koskee klusiilin laatua tai mukanaoloa, esim. koti : kodin, taide : taiteen, raapia : raavin, näky : näyn, rae : rakeen (kvalitatiivinen astevaihtelu). Yleensä sanan vartalo on perusmuodossa vahva-asteinen ja taivutusmuodossa heikkoasteinen, esim. katto : katon, nukkua : nukun (suora astevaihtelu). Eräissä sanatyypeissä taas perusmuoto on heikko- ja taivutusvartalo vahva-asteinen, esim. vaate : vaatteen, hakata : hakkaan (käänteinen astevaihtelu). Astevaihtelu ei koske kaikkia uudempia lainasanoja, slangisanoja eikä erisnimiä: autossa, jäden, Inkalle. (» § 41–44.)

    Erikieliset vastineet

    consonant gradationenglanti (English)
    gradationenglanti (English)
    täsimolsominarinsaame (anarâškielâ)
    tääʹssmuuttâskoltansaame (nuõrttsääʹmǩiõll)
    dássemålssusibmeluulajansaame (julevsámegiella)
    dássemolsašuddanpohjoissaame (davvisámegiella)
    Stufenwechselsaksa (Deutsch)
    astmevaheldusviro (eesti)

    Lähikäsitteet

    Käytetyt lähteet

    KFT1993, KAS2003

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 21.12.2024: Kielitiede:astevaihtelu. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:astevaihtelu.)