Kielitiede:äännesubstutuutio
äännesubstituutio
| äännesubstituutio |
Leksikaalisessa lainautumisessa lähdekielisen sanan äännerakenne pyrkii tyypillisesti lainautumaan kohdekieleen foneettisesti mahdollisimman paljon alkuperäistä muistuttavassa, mutta kuitenkin kohdekielen fonologiaan mukautuneessa muodossa.
Esimerkiksi suomen kielelle vanhastaan vieras pitkä f-äänne on substituoitu ruotsalaisperäisissä lainasanoissa omaperäisellä rakenteella /hv/: vrt. ruots. biff –> suom. pihvi, kaffe –> kahvi, paff –> pahvi, soffa –> sohva. Ensimmäisessä sanaparissa foneettista substituutiota edustaa myös klusiilikonsonantin /b/ mukautuminen soinnittomaksi /p/:ksi, sillä /b/ ei ole ollut suomen vanhan äännerakenteen mukainen äänne eivätkä kielenpuhujat ole eritelleet niitä ruotsin tapaan. (Vrt. Ravila 1961: 66–67, jossa terminä vain ”substituutio”.)
Jälkikäteen äännesubstituution vaikutukset näkyvät kielen lainasanakerrostumissa siten, että suunnilleen samana aikana omaksutut lainat sisältävät keskenään yhdenmukaista substituutiota. Esimerkiksi edellä mainitut lainasanat ruotsista suomeen päin kuuluvat jo selkeästi sellaiseen kerrostumaan, johon ei tule enää lisää sanastoa synkronisen lainautumisen välityksellä. Kielikontakteista sekä lisääntyneestä monikielisyydestä on seurannut, että suuri osa nykyisistä suomen kielen puhujista osaa tuottaa itsenäisinä äänteinään sekä geminaatta /f/:n että soinnillisen /b/:n, minkä seurauksena uudemmat lainasanat noudattavat erilaisia substituutiomalleja kuin yllä esitetyt; vrt. golfata [golffata], surfata [surffata], bailata (eikä: **kolhvata, **surhvata, **pailata).Erikieliset vastineet
| sound substitution | englanti (English) | (mm. Schalinin (2018) käyttämä engl. vastine) |
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Kielitiede:äännesubstutuutio. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:äännesubstutuutio.)