Keskustelu Kirjallisuudentutkimus:representaatio

Eri tieteenalojen tutkimuskirjallisuudessa representaatiolle on useita erilaisia määritelmiä. Tarja Knuutila ja Aki-Petteri Lehtinen määrittelevät representaation toimittamansa eri alojen representaatiokeskusteluja referoivan artikkelikokoelman johdannossa välikappaleiksi, jotka esittävät tai välittävät toistoja jostain itseään alkuperäisemmästä eli edustavat sitä. Suomen kielen ilmaisut ”mielikuva” ja ”kielikuva” vastaavat heidän mukaansa hyvin perinteistä representaatiokäsitystä. (Knuutila & Lehtinen 2010:12.)

Mielestäni esitystä parempi representaation suomennos olisi edustuma. Termipankin filosofialuokassa representaatiot määritellään yksinomaan mielen sisäisiksi. Erityisesti siinä yhteydessä edustuma sopisi suomenkieliseksi käsitteeksi paremmin kuin esitys. Dan Sperber jakaa representaatiot mentaalisiin, julkisiin ja kulttuurisiin. Julkiksiksi representaatiot muuttuvat, kun mentaalisille representaatioille annetaan jonkin fyysinen muoto eli ne kommunikoidaan. Laajalle levinneitä representaatioita Sperber kutsuu kulttuurisiksi eli paradigmaattisiksi. (Sperber 1996:16-32.)

Edustuman puolesta puhuu myös performanssi- eli esitysteorian käytön nopea yleistyminen mm. folkloristiikassa ja teatteritieteessä. Esitys on performanssiteorian pääkäsite ja representaatioiden suomentaminen esitykseksi saattaa aiheuttaa väärinkäsityksiä.

Lähteet: Knuutila, Tarja & Lehtinen, Aki-Petteri 2010: Representaatio. Tiedon kivijalasta tieteiden työkaluksi. Gaudeamus, Helsinki University Press. Sperber, Dan 1996: Explaining Culture: A Naturalistic Approach. Oxford, Blackwell Publishers 1996.

Hei, meillä on perjantaina Esittävien taiteiden termiryhmän tapaaminen. Tuon asian esille siellä.

yst.Aino

Hei, kommentoin tuota representaatio-termiä. Minusta tässä monialaisessa termissä tulevat esille termin eri tulkinnat ja niiden ongelmat, kun representaatiosta puhutaan toisaalta psykologisena ilmiönä ja toisaalta konkreettisena fyysisessä todellisuudessa tapahtuvana esityksenä. Esimerkiksi taidefilosofia on aina erottanut toisistaan runon paperilla ja runon vastaanottajan mentaalisena kuvana; ne ovat eri tason asioita. Siksi tuo edustuma ei tunnu minusta hyvältä ratkaisulta, koska se luo mielikuvan jostakin joka tapahtuu ikäänkuin itsestään kokevalle subjektille. Sen sijaan esimerkiksi kirjoitettu runo, maalattu taulu tai näyttämöesitys on representaatio, joka on vaatinut yksilöiden tietoista toimintaa syntyäkseen.

Knuutila& Lehtisen representaation määritelmä on kattavuudessaan onnistunut. Sen sijaan heidän ehdottamansa "mielikuva" tai "kielikuva" termin suomenkielisinä vastineina ovat ongelmallisia. Mielikuva viittaa liiaksi mielen filosofiaan toimiakseen esimerkiksi symbolisten representaatioiden synonyyminä. Kielikuvalla taas on vakiintunut merkitys kirjallisuudentutkimuksessa nimenomaan kohosteisina kielellisinä ilmauksina, jotka poikkeavat sanojen normaalista merkityksestä: metafora, metonymia, hyperbola, jne. Kielikuva viittaa kirjallisuudentutkimuksessa poeettiseen kielen käyttöön, joka on tunnusomaista nimenomaan kaunokirjallisuudelle (mutta esiintyy toki muuallakin).

Termillä on omat sivunsa myös kielitieteessä ja filosofiassa, ks. Nimitys:representaatio. Kielitieteessä on myös tuo edustuma annettu yhdeksi synonyymiksi. Jos sen pistäisi myös tänne, sille voisi tietysti lisätä erillisen käyttöhuomautuksen.

Filosofiassa edustuma on periaatteessa ok sikäli, että ajatus on jonkin edustamisesta jollekin jotakin. Mutta representaatio on kyllä hyvin vakiintunut termi.