Kasvitiede:piennarkasvi
piennarkasvi
| piennarkasvi |
Määritelmä
kasvilaji, joka on kotiutunut erityisesti peltojen ja teiden pientareille
Selite
Pientareiden lajisto koostuu ihmisen muokkaamilla puolikulttuuripaikoilla toimeen tulevista alkuperäislajeista ja ihmisen mukana saapuneista tulokkaista. Tien- ja radanvarret ovat olleet tärkeä leviämisväylä monille tulokaslajeille. 1800-luvun lopulla tai 1900-luvun alussa levinneitä piennartulokkaita ovat mm. tahmavillakko, kenttätyräkki (Euphorbia esula ssp. tommasiniana), pukinparta, harmio ja ratakrassi. Maanteiden suolaus on aiheuttanut muutamien merenrantakasvien, kuten kujasorsimon ja meriratamon, leviämisen tienpientareille. Viime vuosina mm. koristekasvikarkulaiset komealupiini ja kurtturuusu ovat levinneet tienpientareille. Oma ryhmänsä ovat pientareille kylvetyn nurmensiemenen mukana tulleet kasvit. Esim. jäykkänata (Festuca brevipila) on pystynyt asettumaan tienvarsille pysyvästi. Tahattomasti, kylvösiementen epäpuhtautena saapuneisiin lajeihin kuuluu mm. harvinainen miekkavihvilä (Juncus ensifolius). Pellonpientareiden lajisto koostuu yleensä moninaisesta sekoituksesta niitty- ja ketokasveja, rikkaruohoja ja heinänsiementulokkaita. Tienpientareilla on nykyisin merkitystä radikaalisti vähentyneiden perinteisten niittybiotooppien korvaajina.
Erikieliset vastineet
| edge plant | englanti (English) |
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Kasvitiede:piennarkasvi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kasvitiede:piennarkasvi.)