Historia:uusi kulttuurihistoria

    Tieteen termipankista

    uusi kulttuurihistoria

    Tarkastele käyttöesimerkkejä
    uusi kulttuurihistoria
    Määritelmä historiakirjoituksessa 1900-luvun jälkipuoliskolla, erityisesti 1980-luvun Yhdysvalloissa kehittynyt, ranskalaiselle myöhäisannalismille läheistä sukua oleva suuntaus, jossa kulttuurisen käänteen jälkeen pyritään löytämään historiallisten ilmiöiden kulttuurisia, aatteellisia, kielellisiä ja antropologisia taustatekijöitä
    Selite Ranskalaiset annalistit olivat jo 1920- ja 1930-luvulla peräänkuuluttaneet historiankirjoitusta, joka huomioisi yhteiskunnan rakenteita, ihmiselämään vaikuttaneita ympäristöllisiä seikkoja sekä mentaliteetteja. Myös 1900-luvun jälkipuoliskon marxilainen historiantutkimus siirsi historiantutkimuksen fokuksen valtioiden ja eliittien historiasta laajempien väestöryhmien arkeen vaikuttaneisiin aineellisiin seikkoihin. Uusi kulttuurihistoria kehittyi voimakkaasti 1970-luvun jälkeen niin sanotun kulttuurisen käänteen ja omaksi tieteenalakseen silloin kehittyneen kulttuuritutkimuksen vanavedessä. Yhdysvalloissa erityisesti Ranskan 1700-luvun historiaan erikoistuneet tutkijat alkoivat 1980-luvulla kulttuuriteorian inspiroimina puhua uudesta kulttuurihistoriasta, new cultural history. Tämän koulukunnan tunnetuimpia edustajia ovat Robert Darnton, Keith Michael Baker ja Lynn Hunt. Erityisesti Ranskan suuri vallankumous oli aihe, jolle etsittiin kulttuurista uusia selityksiä. Tähän pyrki erityisesti aatehistoriasta kiinnostunut ranskalainen Roger Chartier. Uuden kulttuurihistorian pyrkimyksenä on ollut ymmärtää kulttuurisia seikkoja, jotka ovat vaikuttaneet yhteiskunnallisiin murroksiin, mutta myös tutkia kulttuuristen ilmiöiden laajempaa historiallista merkitystä ja merkitysten verkostoja. Erityisesti uuden ajan ja keskiajan tutkimus on hyötynyt voimakkaasti uudesta kulttuurihistoriasta, ja uusiksi tutkimusteemoiksi ovat näin nousseet karnevaalit, juhlat, representaatiot ja riitit, kerronnallisuus ja muisti, identiteetit ja asenteet, käytänteet, poliittinen kulttuuri, ideologiat, rotu ja kehollisuus. Uusi kulttuurihistoria tutkii myös taiteiden yhteiskunnallista merkitystä, julkisuutta ja sen syntyä uuden ajan lopulla sekä medioita aina nykypäiviin asti. Kulttuurihistoriallisen tutkimuksen kohteiden laajeneminen on antanut oikeutusta lukusille ”uusille historioille” kuten ruokailun historialle, materiaalisen kulttuurin historialle, musiikin uudelle historialle tai uudelle sotahistorialle. Kuten annalismi, uusi kulttuurihistoria hyödyntää mielellään lähitieteitä ja toimii dynaamisessa vuorovaikutuksessa niiden kanssa.

    Erikieliset vastineet

    new cultural historyenglanti (English)
    nouvelle histoire culturelleranska (français)
    nya kulturhistorienruotsi (svenska)
    новая культурная историяvenäjä (русский)

    Lähikäsitteet


    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 14.7.2024: Historia:uusi kulttuurihistoria. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Historia:uusi kulttuurihistoria.)