Historia:talvisota
talvisota
| talvisota |
Saksa ja Neuvostoliitto olivat solmineet 23.8.1939 keskinäisen hyökkäämättömyyssopimuksen (nk. Molotov–Ribbentrop-sopimus), jonka salaisessa lisäpöytäkirjassa Bessarabia, Puolan itäosa, Baltian maat ja Suomi oli määritelty asianosaisilta mailta kysymättä ja niiden tietämättä osaksi Neuvostoliiton etupiiriä samalla kun Puolan länsiosa jäi Saksan etupiiriin. Ottaakseen haltuunsa etupiirinsä Saksa hyökkäsi vain noin viikko sopimuksen solmimisen jälkeen Puolaan, mikä aloitti toisen maailmansodan.
Myös Neuvostoliitto ryhtyi vaatimaan myönnytyksiä, mukaan lukien alueluovutukset, etupiiriinsä lukemiltaan mailta. Suomen ja Neuvostoliiton välit olivat olleet pitkin 1920- ja 1930-lukua kireät ja huonot, eivätkä syksyn 1939 Moskovan neuvottelut edenneet, vaan Suomessa kutsuttiin suuri määrä reserviläisiä ylimääräisiin kertausharjoituksiin pääosin Karjalankannakselle. Samaan aikaan Baltian maat, joille Neuvostoliitto oli myös esittänyt vaatimuksia, suostuivat luovuttamaan Neuvostoliitolle alueiltaan tukikohtia ja sallimaan joukkojen kulun. Suomen ja Neuvostoliiton neuvottelujen katkettua Neuvostoliitto aloitti propagandan ja keskitti joukkojaan maiden välisen rajan tuntumaan. Maiden välit jatkoivat kärjistymistään, mihin liittyen Neuvostoliitto väitti Suomen tykistön ampuneen Karjalankannaksella rajan ylitse inkeriläiseen Mainilan kylään (Mainilan laukaukset), vaikka tykistö- tai kranaatinheitintuli oli Neuvostoliiton itse ampumaa, mikäli sitä todellisuudessa edes ammuttiin – Neuvostoliitolle riitti tavoitteidensa saavuttamiseksi jo pelkkä väite Suomen ampumista laukauksista.
Talvisota alkoi Neuvostoliiton yllätyshyökkäyksellä varhain aamulla 30. marraskuuta 1939. Neuvostoliittolaiset olivat ennakoineet sodan päättyvän nopeasti Suomen vastarinnan murtumiseen ja koko Suomen miehittämiseen, ja he perustivatkin suomalaisen kommunistin Otto Wille Kuusisen johtaman niin kutsutun Terijoen hallituksen edustamaan suomalaisia sodanjälkeisissä neuvotteluissa.
Suomalaiset puolustajat kykenivät kuitenkin joulukuun mittaan ja tammikuun alussa pysäyttämään puna-armeijan hyökkäyksen raskaissa torjuntataisteluissa toisaalta Karjalankannaksella Viipurin kaakkoispuolella Mannerheim-linjalle (mm. Taipaleen taistelut) ja toisaalta kaikilla muilla rintamalohkoilla (tunnettuja taistelupaikkoja mm. Kollaanjoki, Suomussalmi ja Raatteentie). Suomi saavutti joulun alusviikolla myös ensimmäisen strategisesti merkittävän taisteluvoittonsa Raja-Karjalassa Laatokan pohjoispuolella Tolvajärvellä. Suomalaiset käyttivät varsinkin Laatokan pohjoispuolisilla rintamalohkoilla niin kutsuttua mottitaktiikkaa, jossa puolustaja pyrki saartamaan vihollisosastoja itselleen edullisiin maastonkohtiin ja tuhoamaan neuvostoliittolaiset useista suunnista yllättäen avattavalla tulella.
Puna-armeijan epäonnistuttua Suomen nopeassa valtaamisessa joulukuussa tilanne vakiintui rintamilla noin kuukaudeksi, minkä jälkeen Neuvostoliitto ryhtyi suurhyökkäykseen pyrkien lyömään suomalaiset puolustajat kalusto- ja miesylivoimallaan samalla kun Suomen huollon resurssit ja ylipäänsä reservit olivat jo niukkoja. Neuvostotykistö aloitti suurhyökkäyksen raskaan tulivalmistelun 1. helmikuuta 1940, ja varsinainen hyökkäys alkoi 11. helmikuuta. Se johti neuvostojoukkojen läpimurtoon Mannerheim-linjalla Viipurin kaakkoispuolella Summassa. Suomalaiset vetäytyivät ensin niin kutsuttuun väliasemaan, mutta myös se murtui, minkä jälkeen puolustus ryhmitettiin Länsi-Kannaksella niin kutsuttuun taka-asemaan linjalle Viipuri–Tali–Noskuanselkä–Kuparsaari–Vuoksi 27. helmikuuta. Tälle linjalle puolustus saatiin vakiinnutettua joksikin aikaa, vaikka neuvostojoukot hyökkäsivätkin etelässä Viipunlahdelle ja pyrkivät murtoon sen länsirannalla, mikä johti raskaisiin taisteluihin. Niissä suomalaisten puolustajien voimat venytettiin äärimmilleen sodan kahdeksi viimeiseksi viikoksi tilanteessa, jossa läpimurto Viipurin länsipuolella olisi uhannut koko Etelä-Suomea Suomen joukkojen taistellessa Viipurissa ja Keski-Kannaksella. Puna-armeija hyökkäsi myös Keski-Kannaksella Äyräpäässä useiden divisioonien voimin ja pystyi suomalaisten puolustustaistelusta huolimatta lopulta ylittämään Vuoksen 8.–11. maaliskuuta. Tilanne ei siellä ehtinyt kuitenkaan kehittyä laajemmaksi läpimurroksi rauhanteon lopetettua taistelut.
Talvisota päättyi Moskovan rauhaan 13.3.1940. Ensimmäiset rauhantunnustelut Suomen laillisen hallituksen ja Neuvostoliiton välillä oli tehty jo tammikuussa Tukholmassa Suomen puolesta puhuneen kirjaiija Hella Wuolijoen ja Neuvostoliiton Ruotsin lähettilään Alexandra Kollontain kesken, ja 29.1.1940 Neuvostoliitto ilmaisi Ruotsin välityksellä valmiutensa aseleponeuvotteluihin vaatien kuitenkin Suomelta raskaampia myönnytyksiä kuin syksyllä 1939. Suomi ei ollut vielä tuolloin valmis myöntymään Neuvostoliiton ehtoihin, minkä takia rauhantunnustelut kariutuivat. Rintamatilanteen ratkaiseva heikkeneminen helmikuun mittaan johti kuitenkin siihen, että Suomen hallitus päätti 29. helmikuuta rauhanneuvottelujen aloittamisesta ja 5. maaliskuuta Neuvostoliiton ehtoihin myöntymisestä. Neuvostoliitolle nopea rauhanteko sopi tässä tilanteessa sen sotamenestyksestä huolimatta, sillä Stalin pelkäsi, että talvisodan jatkuminen ajaisi Neuvostoliiton suursotaan läntisiä suurvaltoja vastaan. Moskovassa 8.–11.3. käydyissä rauhanneuvotteluissa Stalin saneli Suomen pääministeri Risto Rytin johtamalle valtuuskunnalle rauhanehdot, ja varsinainen rauhansopimus allekirjoitettiin illalla 12.3. ja astui voimaan asteittain seuraavana päivänä.
Talvisodan suomalaistappiot olivat noin 26 000 kaatunutta ja reilut 43 500 haavoittunutta. Vangeiksi jäi noin tuhat sotilasta ja vajaa tuhat siviiliä. Neuvostoliiton tappiot olivat moninkertaiset, mihin osaltaan vaikutti joukkojen talviolosuhteisiin sopimaton varustus: kaatuneita ja kadonneita lähteistä riippuen reilusta 120 000:sta vajaaseen 200 000:een, ja haavoittuneita vajaat 200 000.
Sodan lopputuloksena Suomi menetti suurimman osan Viipurin läänistä ja Sallan ja Kuusamon itäosat sekä Suomenlahden ulkosaaret ja Petsamossa Kalastajasaarennon länsiosan ja joutui vuokraamaan Hankoniemen Neuvostoliitolle tukikohdaksi 30 vuodeksi. Luovutetut alueet kattoivat noin 12 prosenttia Suomen pinta-alasta, ja samoin noin 12 prosenttia suomalaisista, noin 430 000 henkeä, joutui maan sisäisinä pakolaisina asutettaviksi maan muihin osiin niin sanotun pika-asutuslain määrittämissä puitteissa.Erikieliset vastineet
| Winter War | englanti (English) | |
| vinterkriget | ruotsi (svenska) | |
| Зимняя война | venäjä (русский) |
Lähikäsitteet
- Mainilan laukaukset (alakäsite)
- Mannerheim-linja (alakäsite)
- Molotov–Ribbentrop-sopimuksen salainen lisäpöytäkirja (vieruskäsite)
- Molotov–Ribbentrop-sopimus (vieruskäsite)
- Moskovan rauha 1940 (alakäsite)
- pika-asutuslaki (vieruskäsite)
- Terijoen hallitus (alakäsite)
- toinen maailmansota (yläkäsite)
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.12.2024: Historia:talvisota. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Historia:talvisota.)