Historia:sota Jenkinsin korvasta
sota Jenkinsin korvasta | Jenkinsin korvan sota
| sota Jenkinsin korvasta | |||
| Jenkinsin korvan sota |
Sota Jenkinsin korvasta tai Jenkinsin korvan sota, englanniksi The War of Jenkins’ Ear ja espanjaksi Guerra del Asiento, oli Britannian ja Espanjan välinen pääosin Karibialla siirtomaasotana käyty konflikti, joka syttyi vuonna 1739 ja jatkui Euroopan ulkopuolella vuoteen 1742, minkä jälkeen osapuolet keskittivät huomionsa Euroopassa alkaneeseen Itävallan perimyssotaan, johon lähes kaikki aikakauden eurooppalaiset suurvallat osallistuivat. Se puolestaan päättyi Aachenin rauhaan 1748, jossa samalla sovittiin ehdoista, joilla myös sota Jenkinsin korvasta päättyi ilman merkittäviä alueluovutuksia (status quo ante bellum).
Sodan erikoinen, itse asiassa vasta 1850-luvulla historioitsija Thomas Carlylen käyttöön vakiinnuttama nimi johtuu 9. huhtikuuta 1731 Havannassa espanjalaisten hallitsemassa Kuubassa sattuneesta selkkauksesta, kun espanjalaiset nousivat brittiläisen merenkulkijan, käytännössä merirosvon Robert Jenkinsin prikiin tutkiakseen tämän toimia. Välikohtauksen aikana espanjalaiset leikkasivat Jenkisiltä korvalehden irti, ja tapaus herätti jälkikäteen Britanniassa julkista huomiota korvattoman Jenkinsin selostettua kohteluaan muun muassa parlamentissa ja väitti espanjalaisten paitsi silponeen häntä itseään, myös loukanneen sanallisesti välikohtauksessa Britanniaa. Todisteiden mukaan Jenkins itse oli syyllistynyt rosvoukseen, mutta espanjanvastainen, kostoa vaatinut mieliala kasvoi.
Sodalla oli kuitenkin myös muita syitä, joista tärkein liittyi Espanjan perimyssodan päättäneessä Utrechtin rauhassa 1713 solmittuun espanjalaisten ja brittien väliseen asientoon eli kauppaoikeussopimukseen, jossa oli sovittu 30 vuodeksi Britannian oikeuksista kuljettaa Amerikkaan sekä rajattoman määrän orjia että määritellyn kiintiön verran kauppatavaraa (vrt. myös sodan espanjankielinen nimi). Espanjalaiset arvelivat brittien rikkovan asienton ehtoja omaksi hyödykseen ja ajautuivat myös keskenään sotaan vuosina 1727–1729. Tämän sodan päättäneessä Sevillan rauhassa 1729 Espanha sai muodollisen oikeuden valvoa asientossa määriteltyjen rajoitusten noudattamista, mitä britit kuitenkin pitivät käytännössä merenkulun häirintänä. Lopulta Espanja irtisanoi Britannian orjakauppaoikeuden ja Britanniassa alahuone puolestaan sääti lain, joka kielsi espanjalaisten laivatarkastukset. Seuranneissa diplomaattisissa neuvotteluissa Espanja tarjosi vastikkeeksi Britannian menetetyistä orjakauppatuloista ajan mittapuun mukaan merkittävää rahallista korvausta, mutta sovittelu päättyi tuloksettomana toukokuussa 1739, ja Britannia julisti sodan lokakuussa sen jälkeen, kun sotaan alun perin haluton pääministeri Robert Walpole myöntyi tähän kuningas Yrjö II:n ja parlamentin painostamana.
Sodan merkittävimpiä tapahtumia olivat brittien hyökkäykset muutamiin Espanjalle keskeisimpiin amerikkalaisiin satamiin. Ensimmäisenä joulukuuta 1739 brittilaivasto onnistui Portobellon taistelussa valtaamaan ja tuhoamaan Edward Vernonin johdolla nykyisessä Panamassa sijainneen siirtokunnan ja sataman, mitä Britanniassa juhlittiin suurena voittona ja esimerkiksi Lontoossa Portobello Road sai nimensä. Itse panamalaisen Portobellon miehitys kesti kuitenkin vain kolme viikkoa, ja espanjalaiset olivat onnistuneet ennen brittien maihinnousua viemään suuren osan satamassa olleesta kullasta turvaan sisämaahan. Kaupunki ei kuitenkaan ikinä toipunut entiselleen tuhoamisensa jälkeen, koska Espanja järjesteli uudestaan merikuljetuksensa pyrkien parantamaan niiden turvallisuutta.
Toinen merkittävä Jenkinsin korvan sodan taistelupaikka oli nykyisessä Kolumbiassa Cartagena de Indiasissa (nyk. Cartagena), joka oli espanjalaisten tärkein satama Etelä-Amerikan pohjoisrannikolla. Britit purjehtivat sinne jo maaliskuussa 1740 suoraan Portobellosta ja pyrkivät Vernonin johdolla hyökkäämään espanjalaisten kultavarastoja ja -kuljetuksia vastaan ja muun muassa pommittivat kaupunkia. Espanjalaiset onnistuivat kuitenkin torjumaan tässä vaiheessa suuremmat vahingot, minkä jälkeen brittien laivat hyökkäsivät uudestaan Panamaan ennen uutta toukokuulle ajoittunutta yritystä Cartagenassa. Tämänkin hyökkäyksen espanjalaiset torjuivat, minkä jälkeen britit odottivat aina maaliskuulle 1741 asti ennen kuin yrittivät vielä kolmannen kerran, tällä kertaa Jamaikalle kokoamansa selvästi suuremman laivasto-osaston voimin (186 laivaa, 2620 tykkiä ja yli 27000 miestä). Lisäksi amiraali Vernonin johtaman laivasto-osaston mukana oli myös neljä tuhatta brittien pohjoisamerikkalaisen Virginian siirtokunnan värvättyä miestä myöhemmän Yhdysvaltain ensimmäisen presidentin George Washingtonin Lawrence-veljen johtamina (minkä takia Washingtonien Virginian plantaasi Mount Vernon kantaa amiraali Vernonin nimeä). Varsinainen Cartagenan taistelu alkoi 13. maaliskuuta 1741 ja kesti aina toukokuulle asti. Britit saavuttivat aluksi menestystä ja pystyivät nousemaan myös maihin ja yrittämään kaupungin ja sitä ympäröineiden linnoitusten valloittamista. Espanjalaiset onnistuivat näissä taisteluissa kuitenkin kokeneen komentajansa amiraali Blaz de Lezon johdolla kääntämään tilanteen edukseen ja lopulta voittamaan britit sekä ajamaan heidät takaisin laivoilleen. Huolto-ongelmat ja vakavaksi äitynyt keltakuume pakottivat näiden laivaston lopulta paluumatkalle kohti Jamaikaa, mikä päätti Cartagenan piirityksen 20. toukokuuta. Britit menettivät lopulta Cartagenassa jopa toistakymmentätuhatta miestä, kun Espanja selviytyi noin tuhannen miehen tappioilla. Cartagenan tappiolla oli vaikutuksensa myös Lontoossa, jossa oppositio syytti alun perin sotaa vastustanutta pääministeri Robert Walpolea haluttomasta ja epäonnistuneesta sodanjohdosta, mikä johti Walpolen hallituksen kukistumiseen.
Sotatoimet jatkuivat vielä seuraavaan vuoteen, kun amiraali Vernon hyökkäsi muun muassa Kuubaan Guantánamoon sekä jälleen uudestaan Panamaan, mutta henkilövaihdosten ja yleisen suurvaltapoliittisen tilanteen muutosten myötä sota Karibianmerellä alkoi hiipua samalla kun Itävallan perimyssota toden teolla alkoi. Kun Aachenin rauha 1748 lopulta solmittiin, tilanne Karibialla oli muuttunut jo sen verran, ettei Jenkinsin korvan sodan keskeisenä vaikuttimena ollut asiento enää ollut osapuolille niin merkittävä kuin aiemmin, eikä sitä lopulta edes mainittu itse rauhansopimuksessa. Asia selvitettiin erikseen kahta vuotta myöhemmin Madridin sopimuksessa 1750, jossa Espanja suostui maksamaan Britannialle korvaukseksi asienton päättymisestä 100 000 puntaa. Britannian ja Espanjan suhteet paranivat hetkellisesti, minkä takia Espanja pysyi seitsenvuotisen sodan alkuvaiheissa puolueettomana ja liittyi Britannian vastaiseen, Ranskan johtamaan liittokuntaan vasta myöhemmin.Erikieliset vastineet
| The War of Jenkins’ Ear | englanti (English) | |
| Guerra del Asiento | espanja (español) |
Lähikäsitteet
- Aachenin rauha 1748 (vieruskäsite)
- Cartagenan taistelu (alakäsite)
- Itävallan perimyssota (vieruskäsite)
- Madridin sopimus 1750 (alakäsite)
- Portobellon taistelu (alakäsite)
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.11.2024: Historia:sota Jenkinsin korvasta. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Historia:sota Jenkinsin korvasta.)