Historia:seitsemännen liittokunnan sota

    Tieteen termipankista

    seitsemännen liittokunnan sota

    seitsemännen liittokunnan sota
    Määritelmä Napoleon I:n johtaman Ranskan satapäiväisen keisarikunnan ja sitä vastustaneen laajan Euroopan valtioiden koalition välinen, keväällä ja kesällä 1815 käyty sota, joka ratkesi Napoleonin antautumiseen Waterloon taistelussa 18.6.1815
    Selite Seitsemännen liittokunnan sota oli Napoleon I:n Elbalta maanpaosta paettuaan johtaman Ranskan satapäiväisen keisarikunnan ja sitä vastustaneen laajan Euroopan valtioiden koalition välinen, maaliskuulta heinäkuulle 1815 kesken Wienin kongressin käyty sota. Sen syynä oli Ranskan vihollisten halu lopettaa Napoleonin poliittinen ura. Sota ratkesi käytännössä tämän antautumiseen Waterloon taistelussa 18. kesäkuuta 1815. Napoleon I:n satapäiväisen keisarikunnan Ranskaa vastustaneen liittouman jäsenvaltiot olivat tässä vaiheessa Iso-Britannia, Itävalta, Venäjä, Preussi, Alankomaat, Espanja, Portugali, Ruotsi, Tanska, Sveitsi, Sardinia, Sisilia, Toscana, Hannover, Braunschweig, Liechtenstein ja periaatteessa myös kuningas Ludvig XVIII:n Bourbonien restauraation jälkeen hallitsema Ranskan kuningaskunta, kun taas Napoleonin joukkojen ainoa liittolainen oli hänen lankonsa Joachim Muratin kuninkaana hallitsema Napoli. Napoleon joutui sodan jälkeen karkotetuksi Etelä-Atlantilla sijaitsevalle St. Helenan saarelle, jossa hän eli ennen kuolemaansa yksinäistä ja vaatimatonta elämää; Murat puolestaan teloitettiin ampumalla. Kuriositeettina voidaan mainita, että tämä on toistaiseksi viimeisin Ruotsin käymä sota.

    Erikieliset vastineet

    War of the Seventh Coalitionenglanti (English)
    guerre de la Septième Coalitionranska (français)
    sjunde koalitionskrigetruotsi (svenska)

    Lähikäsitteet


    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 18.5.2024: Historia:seitsemännen liittokunnan sota. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Historia:seitsemännen liittokunnan sota.)