Historia:hattujen sota
hattujen sota | Ruotsin ja Venäjän sota 1741–1743
| hattujen sota | |||
| Ruotsin ja Venäjän sota 1741–1743 |
Määritelmä
Ruotsin ja Venäjän välillä vuosina 1741–1743 käyty, Ruotsin hyökkäyksestä alkanut, pikkuvihaan ja lopulta Venäjän voittoon ja Ruotsin alueluovutuksiin Turun rauhassa 1743 johtanut sota
Selite
Ruotsin ja Venäjän välit alkoivat kiristyä hattupuolueen noustua valtaan Ruotsissa vuonna 1738. Hattuhallituksen tavoitteena oli Ruotsin suuressa Pohjan sodassa menettämän suurvalta-aseman palauttaminen. Mahdollisen sotamenestyksen Venäjää vastaan itsevarmat hatut laskivat Ranskan tuen ja Venäjän vallanperimysriitojen varaan. Salaisessa valiokunnassa jopa muotoiltiin tavoitellut rauhanehdotkin ennen kuin sota oli edes alkanut. Ruotsi halusi takaisin Uudenkaupungin rauhassa 1721 menettämänsä alueet sekä uusia, Laatokan ja Vienanmeren välisiä alueita.
Sota oli ruotsalaisille katastrofi, ja hyökkääjä joutui puolustuskannalle. Venäläiset valtasivat ja tuhosivat Lappeenrannan elokuussa 1741, mutta vetäytyivät huolto-ongelmien vuoksi. Ruotsi hyökkäsi uudelleen Venäjälle marraskuussa 1741. Pietari Suuren tytär Elisabet kaappasi vallan Venäjällä ja solmi aselevon. Ruotsi uskoi Venäjän taipuvan alueluovutuksiin, mutta Elisabet rikkoi helmikuussa 1742 aselevon ja julkaisi manifestin (Elisabetin manifesti), jossa nostettiin esille ajatus Suomen itsenäisyydestä tavoitteena heikentää suomalaisten puolustustahtoa. Venäläishyökkäys alkoi kesäkuussa 1742, ruotsalaiset joukot antautuivat elokuussa ja Suomi joutui venäläisten miehittämäksi. Miehitysaikaa kutsuttiin pikkuvihaksi.
Sota päättyi Turun rauhaan 1743, jossa Venäjä luovutti suurimman osan Suomea takaisin Ruotsille, mutta kaupungeista Hamina, Lappeenranta ja Savonlinna jäivät Venäjän puolelle rajan siirryttyä Kymijokeen ja Etelä-Savoon. Hattujen sota osoitti Ruotsille Suomen puolustuksen tarpeet, ja Suomessa ryhdyttiin merkittäviin linnoitustöihin, joiden keskeisin kohde oli Helsingin edustan Viapori.
Sota oli ruotsalaisille katastrofi, ja hyökkääjä joutui puolustuskannalle. Venäläiset valtasivat ja tuhosivat Lappeenrannan elokuussa 1741, mutta vetäytyivät huolto-ongelmien vuoksi. Ruotsi hyökkäsi uudelleen Venäjälle marraskuussa 1741. Pietari Suuren tytär Elisabet kaappasi vallan Venäjällä ja solmi aselevon. Ruotsi uskoi Venäjän taipuvan alueluovutuksiin, mutta Elisabet rikkoi helmikuussa 1742 aselevon ja julkaisi manifestin (Elisabetin manifesti), jossa nostettiin esille ajatus Suomen itsenäisyydestä tavoitteena heikentää suomalaisten puolustustahtoa. Venäläishyökkäys alkoi kesäkuussa 1742, ruotsalaiset joukot antautuivat elokuussa ja Suomi joutui venäläisten miehittämäksi. Miehitysaikaa kutsuttiin pikkuvihaksi.
Sota päättyi Turun rauhaan 1743, jossa Venäjä luovutti suurimman osan Suomea takaisin Ruotsille, mutta kaupungeista Hamina, Lappeenranta ja Savonlinna jäivät Venäjän puolelle rajan siirryttyä Kymijokeen ja Etelä-Savoon. Hattujen sota osoitti Ruotsille Suomen puolustuksen tarpeet, ja Suomessa ryhdyttiin merkittäviin linnoitustöihin, joiden keskeisin kohde oli Helsingin edustan Viapori.
Erikieliset vastineet
| Russo-Swedish War 1741–1743 | englanti (English) | |
| guerre russo-suédoise 1741–1743 | ranska (français) | |
| hattarnas krig | ruotsi (svenska) | |
| русско-шведская война 1741–1743 | venäjä (русский) |
Lähikäsitteet
- pikkuviha (alakäsite)
- Turun rauha 1743 (alakäsite)
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 30.12.2024: Historia:hattujen sota. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Historia:hattujen sota.)