Historia:Pultavan taistelu

    Tieteen termipankista

    Pultavan taistelu

    Pultavan taistelu
    Määritelmä osana suurta Pohjan sotaa ukrainalaisessa Pultavassa 28.6.1709 käyty Ruotsin ja Venäjän välinen, Ruotsin kenttäarmeijan tuhoon ja Ruotsin suurvalta-aseman luhistumiseen johtanut taistelu
    Selite Ruotsi oli joutunut jo vuonna 1700 suureen Pohjan sotaan Tanskasta, Saksi-Puolasta ja Venäjästä koostunutta liittokuntaa vastaan. Ruotsin sotaonni oli ollut aivan sodan alussa erinomainen, ja se oli kyennyt nuoren kuninkaansa Kaarle XII:n johdolla lyömään ensin Etelä-Ruotsiin hyökänneen Tanskan ja sitten Virossa Narvan taistelussa kaupunkia piirittäneen Venäjän joukot. Tämän jälkeen Ruotsi kävi pitkällistä ja monivaiheista sotaa pääosin puolalaisia joukkoja vastaan Liivinmaalla ja Puolassa.
    Sodan alkuvaiheen tappioistaan toipuva Venäjä kuitenkin uhkasi jälleen vakavasti Ruotsia, minkä takia Kaarle XII päätti marssia Moskovaan ja nujertaa Pietari Suuren johtaman Venäjän tyystin. Puolasta Valko-Venäjälle marssineet Ruotsin joukot eivät kuitenkaan pystyneet huoltamaan itseään venäläisten käyttämän poltetun maan taktiikan takia, ja Ruotsin armeija kärsi pitkin talvea 1708–1709 tappioita venäläisiä vastaan, minkä lisäksi ankara talvi kulutti armeijaa lisää. Kevään lähestyessä ruotsalaiset päättivätkin kääntyä kohti etelää ja marssia Ukrainaan lepoa ja huoltoa varten.
    Loppukeväällä Kaarle XII päätti pakottaa Pietari Suuren ratkaisutaisteluun ja ryhtyi siksi piirittämään alueellisesti tärkeää Pultavan linnoituskaupunkia. Kaarle kuitenkin haavoittui 17.6., eikä siksi pystynyt itse johtamaan haluamaansa taistelua vajaat kaksi viikkoa myöhemmin. Saksista itään marssineen ruotsalaisarmeijan alkuperäinen vahvuus oli ollut 60 000 hyvin varustettua miestä, mutta Pultavassa taisteluun kykeni ryhtymään marsalkka ja kreivi Carl Gustaf Rehnskiöldin johtamina enää noin 17 000 nälkiintynyttä ja ammuspulasta kärsinyttä miestä. Venäläiset pystyivät tuomaan taisteluun Pietari Suuren johtamat noin 42 000 miestä, joilla oli myös apunaan linnoitteita. Tykistöä ruotsalaisilla oli neljä kanuunaa ja venäläisillä 86 kanuunaa. Taistelun lopputulos oli Ruotsin suurtappio maan menetettyä lähteistä riippuen kaatuneina ja haavoittuneina 10 000-12 000 miestä. Venäjän tappiot olivat tästä alle puolet, ja varsinkin kaatuneiden lukumäärissä ero oli vielä suurempi.
    Taistelumoraalinsa menettäneet Ruotsin joukot pakenivat Pultavasta Dneprin vartta Perevolotsnaan ylittääksen joen ja vetäytyäkseen edelleen kohti Osmanivaltakunnan (Turkin) alueita. Armeija ei sopivan kaluston ja puutavaran puutteessa kuitenkaan kyennyt ylittämään jokea, vaan Kaarle XII ja hänen liittolaisensa kasakkapäällikkö Ivan Mazepa jatkoivat matkaa vain pienen seurueen turvin ja jättivät armeijan Adam Ludvig Lewenhauptin komentoon. Hän kuitenkin antautui Aleksandr Menšikovin johtamille venäläisjoukoille, jotka ottivat koko jäljellä olleen Ruotsin armeijan vangiksi.
    Kaarle XII jatkoi matkaansa Osmanivaltakuntaan houkutellakseen turkkilaiset liittolaisikseen Venäjää vastaan, missä hän jossain määrin onnistuikin näiden julistettua Venäjälle sodan vuonna 1710. Tämä liittolaisuus loppui kuitenkin viimeistään talvella 1713, kun osmanit tekivät rauhan Venäjän kanssa ja vangitsivat Kaarlen seurueineen kotiarestiin nykyisen Moldovan alueella tapahtuneessa Benderin kalabaliikissa. Vaikka Kaarle XII lopulta onnistuikin vuonna 1714 matkustamaan takaisin Ruotsiin, Venäjää hän ei enää Pultavan taistelun ja Perevolotsnan antautumisen jälkeen kyennyt uudestaan uhkaamaan.

    Erikieliset vastineet

    Battle of Poltavaenglanti (English)
    slaget vid Poltavaruotsi (svenska)
    Полта́вская би́тваvenäjä (русский)

    Lähikäsitteet

    Käytetyt lähteet

    EnglundP1989

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 27.5.2024: Historia:Pultavan taistelu. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Historia:Pultavan taistelu.)