funktio

Selite

Voidaan puhua jonkin perinnetuotteen funktiosta tarkoittaen sen "tehtävää" (sosiokulttuurista merkitystä), käyttötarkoitusta tai aktuaalistumisyhteyttä ja -tilannetta. Funktioanalyysin yhtenä tehtävänä on palauttaa arkistoon koottu, usein katkelmallinen tiedonaines niihin yhteyksiin, joihin se kansan elämänmenossa kuului. Tutkija pyrkii määrittelemään sen tilannekontekstin, jossa tietty runo, sanaparsi tai loitsu esitettiin tai jossa tietty uskomus aktuaalistui. Vain pieni osa opitusta traditiosta on kerrallaan aktuaalia. Folklorella on pitkä rivi erilaisia käyttöjä ja sosiaalisia merkityksiä; folkloren avulla voidaan selittää maailmaa sekä perustella ja oikeuttaa sosiaalista järjestystä (esim. myytit, historialliset tarinat). Folklore toimii myös arjesta irrottavana ajanvietteenä (vrt. ihmesadut). Folkloren avulla voidaan ylittää tilapäisesti ihmisen biologisia ja sosiaalisia rajoituksia ja puhua asioista, joiden käsittely arkipuheessa on hankalaa tai kiellettyä (esim. lyriikka, kansanhuumori). Folklore voi myös toimia sosiaalisen kontrollin välineenä (pilkkarunot ja -laulut). Perinnetuotteen käytöllä voi olla "funktionaaleja seurauksia", joko positiivisia mutta myös haitallisia, jolloin puhutaan häiriö- eli dysfunktiosta (perheylpeys lisää perheen solidaarisuutta, mutta heikentää naapurisopua). Jollakin tavalla tai uskomuksella sanotaan olevan ilmi- tai piilofunktioita sen mukaan, ovatko perinteenkannattajat selvillä uskomuksen tai tavan faktisesta tehtävästä, todettavista funktionaaleista seurauksista vai eivät. Samalla runolla voi olla eri tahoilla eri funktio; niinpä Ison tammen runo oli Virossa neitojen keinulaulu, Inkerissä miesten juomalaulu, Savossa ja Karjalassa tietäjän käyttämä pistostaudin parannusloitsu. Muuttunut käyttöyhteys aiheuttaa tavallisesti melkoisia muutoksia runon sisältöön. Perinnehistorialliselta kannalta on tärkeätä selvittää perinnetuotteen primaari funktio ja tutkia sen mukautumista sekundaareihin funktioihin.

V. Proppin strukturalistisessa satuanalyysissa funktio tarkoittaa useille kertomusjuonille yhteistä, abstrahoitua perustapahtumaa tai toimintajaksoa. Esimerkiksi "konnuus" ja "puute" käynnistävät toiminnan monessa kertomuksessa. Abstrakti funktio saa erilaisia muotoja (esim. "prinsessa ryöstetään", "prinssillä ei ole morsianta"); nämä puolestaan reaalistuvat konkreettisina tekstijaksoina (sadunkertojan sanoina).

Käytetyt lähteet

PTT1998–2001

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 20.4.2024: Folkloristiikka:funktio. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Folkloristiikka:funktio.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →