Filosofia:uushegeliläisyys
uushegeliläisyys | brittiläinen idealismi
| uushegeliläisyys | |||
| brittiläinen idealismi |
Määritelmä
1800-luvun lopun aatesuuntaus Britanniassa, joka pyrki rakentamaan idealistisen metafyysisen järjestelmän
Selite
Uushegeliläisyys, joka tunnetaan myös nimellä brittiläinen idealismi, syntyi Britanniassa 1800-luuvn loppupuolella. Sen tunnetuimmat edustajat olivat F. H. Bradley (1846-1924), Bernard Bosanquet (1848-1923), John McTaggart (1866-1925) ja USA:lainen Josiah Royce (1855-1916). Koulukunta pyrki muodostamaan idealistisen metafyysisen järjestelmän, jossa kaikki yksittäiset partikulaarit on yhdistetty yhdeksi todellisuudeksi. Suuntauksen piirissä hylättiin Hegelin dialektinen ja historiallinen ajattelu ja sen sijaan painotettiin ajan ja ikuisuuden, mielen ja materian sekä monen ja yhden välistä suhdetta. Brittiläisten idealistien mukaan se, mitä on, on hengen ilmausta ja ihmissmieli voi periaatteessa tietää sen. Subjekti ja objekti vastaavat toisiaan, sillä molempien perusta on perimmäisessä henkisessä periaatteessa. Uushegelismi oli absoluuttisen idealismin muoto, joka vastusti empirismiä ja positivismia. Alunperin brittiläiset uushegeliläiset Bertrand Russell (1872-1970) ja G. E. Moore (1873-1958) kääntyivät oppia vastaan, minkä seurauksena syntyi analyyttinen filosofia. USA:ssa taas Charles S. Peirce (1839-1914) ja William James (1841-1911) vastustivat sekä uushegeliläisyyttä että klassista positivismia, minkä vaikutuksesta syntyi pragmatistinen filosofia.
Erikieliset vastineet
| British idealism | englanti (English) | |
| neo-Hegelianism | englanti (English) |
Lähikäsitteet
- absoluuttinen idealismi (yläkäsite)
- analyyttinen filosofia (vieruskäsite)
- empirismi (vieruskäsite)
- idealismi (yläkäsite)
- positivismi (vastakohta)
- pragmatismi (vieruskäsite)
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Filosofia:uushegeliläisyys. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:uushegeliläisyys.)