Filosofia:uushegeliläisyys

Tieteen termipankista

uushegeliläisyys | brittiläinen idealismi

uushegeliläisyys
brittiläinen idealismi
Määritelmä 1800-luvun lopun aatesuuntaus Britanniassa, joka pyrki rakentamaan idealistisen metafyysisen järjestelmän
Selite Uushegeliläisyys, joka tunnetaan myös nimellä brittiläinen idealismi, syntyi Britanniassa 1800-luuvn loppupuolella. Sen tunnetuimmat edustajat olivat T.H. Green (1836-1882), F. H. Bradley (1846-1924), Bernard Bosanquet (1848-1923), John McTaggart (1866-1925) ja USA:lainen Josiah Royce (1855-1916). Koulukunta pyrki muodostamaan idealistisen metafyysisen järjestelmän, jossa kaikki yksittäiset partikulaarit on yhdistetty yhdeksi todellisuudeksi. Suuntauksen piirissä hylättiin Hegelin dialektinen ja historiallinen ajattelu ja sen sijaan painotettiin ajan ja ikuisuuden, mielen ja materian sekä monen ja yhden välistä suhdetta. Brittiläisten idealistien mukaan se mitä on, on hengen ilmausta ja ihmissmieli voi periaatteessa tietää sen. Subjekti ja objekti vastaavat toisiaan, sillä molempien perusta on perimmäisessä henkisessä periaatteessa. Uushegelismi oli absoluuttisen idealismin spiritualistinen muoto, joka vastusti empirismiä ja positivismia. Vuosisadan vaihteessa brittiläiset Bertrand Russell (1872-1970) ja G. E. Moore (1873-1958) kääntyivät uushegeliläisiä opettajiaan vastaan luoden perustaa analyyttiselle filosofialle. USA:ssa taas Charles S. Peirce (1839-1914), William James (1841-1911) ja John Dewey (1859-1952) vastustivat sekä uushegeliläisyyttä että myös klassista positivismia, minkä vaikutuksesta syntyi pragmatistinen filosofia.

Erikieliset vastineet

British idealismenglanti (English)
neo-Hegelianismenglanti (English)

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

BunninNYuJ2004

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Filosofia:uushegeliläisyys. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:uushegeliläisyys.)