Filosofia:mielihyväutilitarismi
mielihyväutilitarismi | klassinen utilitarismi | hedonistinen utilitarismi
| mielihyväutilitarismi | |||
| klassinen utilitarismi | |||
| hedonistinen utilitarismi |
Määritelmä
näkemys, jonka mukaan teon tuottama mielihyvä tai nautinto on teon eettisen arvon perusta
Selite
Hedonistinen utilitarismi on klassinen utilitaristinen näkemys. Hedonistinen utilitaristi katsoo, että hyvää on nautinto kun taas ei-hedonistinen utilitaristi on sitä mieltä, että tekoja pitäisi arvioida sen perusteella, kuinka voimakasta preferenssien tyydytystä ja tyydyttymättömyyttä ne tuottavat (preferenssiutilitarismi).
Ensimmäinen utilitaristi, Jeremy Bentham (1748-1832) samaistaa nautinnon, onnellisuuden ja hyödyn. Hänen mukaansa utilitarismin ydin on niin sanottu hyödyn periaate: suurin mahdollinen onni suurimmalle mahdolliselle määrälle ihmisiä. John Stuart Mill (1806-1873) kehitti edelleen Benthamin ajatuksia. Siinä missä Bentham keskittyi vain määrällisiin vertailuihin, Mill pyrki tekemään myös laadullisia erotteluja. Hän katsoi, että pieni määrä korkeampaa mielihyvän lajia voi olla arvokkaampi kuin suuri määrä alempaa mielihyvän lajia.Erikieliset vastineet
| classic utilitarism | englanti (English) | |
| hedonistic utilitarism | englanti (English) |
Lähikäsitteet
- ideaaliutilitarismi (vieruskäsite)
- tekoutilitarismi
- utilitarismi (yläkäsite)
Käytetyt lähteet
SaarinenE1994, PakaslahtiA2008, Logos2007
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 30.12.2024: Filosofia:mielihyväutilitarismi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:mielihyväutilitarismi.)