Filosofia:saksalainen idealismi
saksalainen idealismi
| saksalainen idealismi |
Määritelmä
1700 ja 1800-luvun taitteen filosofinen suuntaus Saksassa, jonka mukaan mielen tai hengen rakenteet antavat muodon kaikelle olevalle tai kokemukselle siitä
Selite
Saksalainen idealismi oli laaja ja monimuotoinen suuntaus Saksan filosofiassa, joka synty reaktiona Immanuel Kantin (1724-1804) kriittiselle filosofialle. Suuntauksen tärkeimmiksi edustajiksi yleisesti katsotaan Kantin lisäksi Johann Gottlob Fichte (1762-1814), Friedrich Wilhelm Joseph von Schelling (1775-1854) ja Georg Friedrich Wilhelm Hegel (1770-1831). Saksalaisen idealismin aikaa on usein kuvattu saksalaisen filosofian klassiseksi kaudeksi. Suuntaus lähti Kantin transsendentaalisesta idealismista ja saavutti huippunsa Hegelin absoluuttisessa idealismissa. Suuntauksen ajattelijoille oli yhteistä tiedon tai ajattelun välttämättömien ehtojen (rakenteen tai dynamiikan) paljastaminen. He käsittelivät kuitenkin muitakin filosofian osa-alueita kuin kognitio- tai tietoteoriaa ja metafysiikkaa, esimerkiksi etiikkaa, estetiikkaa, logiikkaa, oikeusfilosofiaa ja yhteiskuntafilosofiaa.
Erikieliset vastineet
| German idealism | englanti (English) |
Lähikäsitteet
- absoluuttinen idealismi (alakäsite)
- hegeliläisyys (vieruskäsite)
- idealismi (yläkäsite)
- kantilaisuus (vieruskäsite)
- transsendentaalinen idealismi (alakäsite)
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Filosofia:saksalainen idealismi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:saksalainen idealismi.)