Filosofia:materia
materia | aine
| materia | |||
| aine |
Määritelmä
1. filosofinen kategoria2 metafysiikassa substanssi
Selite
Tavallisessa kielenkäytössä materialla tarkoitetaan sitä ainesta, josta materiaaliset objektit, kuten tuolit ja kupit koostuvat. Siten materia näin ymmärrettynä on esimerkiksi puuta tai savea. Tieteellisessä kielenkäytössä materiaaliset objektit ymmärretään objekteina, jotka ovat ulotteisia ja joihin liittyy massa.
Aristoteleen (384-322 eaa.) hylemorfismissa materialla oli erityinen merkitys, sillä hän ajatteli materiaaliset objektit aineen (hyle) ja muodon (morphe) yhdistelmiksi. Materiaa luonnehtii potentiaalisuus ja muotoa aktiivisuus ja muutos syntyy näiden kahden yhdistelmästä.
Filosofian historiassa on kiistelty paljon siitä onko ainetta vain yhdenlaista vai onko eri muotoja materiaa. Esimerkiksi esisokraatikko Thales sanoi, että kaikki on vain vettä. Aristoteelikot erottivat erityyppistä ainetta objektien mukaan. Esimerkiksi maanpäällisille olioille on ominaista yhdentyyppinen aine kun taas taivaankappaleille toinen. Jotkut erottivat myös "spirituaalisen" aineen aineettomille substansseille, kuten enkeleille ja sieluille. 1600-luvulla Descartes katsoi materiaalisten objektien koostuvan ulotteisuudesta ja ne on erotettava mielistä tai sieluista, jotka ovat ajattelevia substansseja. Ongelmaksi muodostui kuitenkin aineen ja mielen välisen yhteistoiminnan selittäminen. Nykyisin aineesta keskustellaan pääasiassa fysiikan filosofian parissa.
Myös aineen rakenteesta on keskusteltu paljon: onko se yksinkertainen vai monimutkainen? Mikäli se on monimutkainen, koostuuko aine yksinkertaisista perusyksiköistä (kuten atomit)(Epikuros) vai äärettömyyteen jatkuvasta osien jakautumisesta (Aristoteles)? Keskiajalla Aristoteleen teoria oli suositumpi, mutta 1600-luvulta lähtien atomiteoria on ollut hallitsevampi, vaikka jatkuvuusteorialla on yhä kannattajansa.
Aristoteleen (384-322 eaa.) hylemorfismissa materialla oli erityinen merkitys, sillä hän ajatteli materiaaliset objektit aineen (hyle) ja muodon (morphe) yhdistelmiksi. Materiaa luonnehtii potentiaalisuus ja muotoa aktiivisuus ja muutos syntyy näiden kahden yhdistelmästä.
Filosofian historiassa on kiistelty paljon siitä onko ainetta vain yhdenlaista vai onko eri muotoja materiaa. Esimerkiksi esisokraatikko Thales sanoi, että kaikki on vain vettä. Aristoteelikot erottivat erityyppistä ainetta objektien mukaan. Esimerkiksi maanpäällisille olioille on ominaista yhdentyyppinen aine kun taas taivaankappaleille toinen. Jotkut erottivat myös "spirituaalisen" aineen aineettomille substansseille, kuten enkeleille ja sieluille. 1600-luvulla Descartes katsoi materiaalisten objektien koostuvan ulotteisuudesta ja ne on erotettava mielistä tai sieluista, jotka ovat ajattelevia substansseja. Ongelmaksi muodostui kuitenkin aineen ja mielen välisen yhteistoiminnan selittäminen. Nykyisin aineesta keskustellaan pääasiassa fysiikan filosofian parissa.
Myös aineen rakenteesta on keskusteltu paljon: onko se yksinkertainen vai monimutkainen? Mikäli se on monimutkainen, koostuuko aine yksinkertaisista perusyksiköistä (kuten atomit)(Epikuros) vai äärettömyyteen jatkuvasta osien jakautumisesta (Aristoteles)? Keskiajalla Aristoteleen teoria oli suositumpi, mutta 1600-luvulta lähtien atomiteoria on ollut hallitsevampi, vaikka jatkuvuusteorialla on yhä kannattajansa.
Lisätiedot
lat. materia=aine; kr. hyle=aine
Erikieliset vastineet
| matter | englanti (English) | |
| matière | ranska (français) | |
| ämne | ruotsi (svenska) | |
| Material | saksa (Deutsch) |
Lähikäsitteet
- forma (vieruskäsite)
- hylemorfismi (vieruskäsite)
- materialismi (vieruskäsite)
- potentiaalisuus (vieruskäsite)
Käytetyt lähteet
SalonenT2008, AudiR2015, BunninNYuJ2004
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.12.2024: Filosofia:materia. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:materia.)